Elämän kevät ja juolaheinä

 Kuukausi kulunut ja maa on vihreä, vihreä juolasta ja rikkaruohoista. Joku sössiminen sattui nurmikon siemenissä, vai olisiko se ollut lakeuden kova tuuli ja päivien rankkasateet. Ahdistaa kun ajattelee. Multa oli lopulta täynnä juolapaakkuja, jotka osittain poistin ja sitten kun en enää jaksanut jätin. Siinä sen nyt sitten näkee. Laskin mielessäni että nurmikko nousee ja syö juolan pääpiirteittäin, mutta kun nurmi ei noussut niin teorialta hävisi pohja. Piti hankkia kumminkin leikkuri että saan rikkaruohot maantasalle ennen siementämistä. Oli leikkurinmyyjällä ihmettelemistä kysymyksieni kanssa :) Tärkein oli "sen on lähdettävä käyntiin ensimmäisellä vedolla, lähteekö?"

.

Talo saatiin maalattua muutama viikko sitten. Paitsi ihan vähän jäljellä. Oli mies joka piti päänsä ja tilasi kuukiitäjän ja tuli avuksi illaksi ja aamuksi. Oli ensin kuunnellut illat puhelimessa kun kehuin tikkailla keikkuneeni maalisankojen kanssa. Kuukiitäjä oli aika raskas, ja multaa oli osittain paljon ja edellisenä päivänä satoi. Joten pienen pienet jäljet jäi, joita paikkailen.

Halusin sisääntuloon istutuksia. Purppuraheisiangervo erottuu kasvaessaan edukseen talon harmaata seinää vasten. Lisäksi purppurakeijunkukkaa, rönsyansikkaa ja jotain harmaata. Kivien alle laitoin suodatinkankaan kaksinkertaisena. Kivien laitto vaiheessaan, etenee pikku hiljaa. Yksi purppuraheisiangervoista on viime kesän ostoksia, kaksi tältä kesältä. Lajikkeet näyttävät aika lailla erilaisilta.

.

 Viime kesän ostoksia nämäkin koivunaluset. Louhoskiveä jäi tontille aika kasa, sieltä saan kiveä sinne ja tänne.

 Oulujoen taimistolla oli puutarhablogistien tapaaminen tänään. Sieltä tarttui mukaan tarhapimpinellaruusu Rosa "Dunwich Rose". Istutukset vaiheessaan, oja on tässä kohtaa syvimmillään, louhoskivet ulottuvat penkereeltä vesirajaan. Ruusuilla tarkoitus tehdä ojanvierelle menosta epämiellyttävä lapsille, niin paljon piikkejä kuin mahdollista, jotta jättäisivät tämän ojan kohdan huomiotta. Pitää vielä pähkäillä voiko tuohon laittaa katteeksi kuorikatetta vai viekö vesisateet ne mennessään virran vietäväksi.

Kaunokurjenmiekan hankin vesirajakasviksi. Peltokorte on vallannut tuon ainoan pätkän minkä jätin louhoskiveltä vapaaksi. Voi suhmura.

Tähän tulee nuotiopaikka, jahka tästä nämä muut ensin hoidetaan. Oikealle jää louhoskivestä vapaa alue joka pitäisi saada ensi kesänä  omaksi hiekkarannaksi. Siinä sitä sitten bikinit päällä aurinkoa otetaan. Ei olekaan muuta ongelmaa kuin peltokorte.

Juhannusaamuna

Viikon sisällä tapahtunut paljon. Pihalle oli reissuni aikana tupsahtanut vaatimattomat 12 lavaa laattoja ja reunakiviä. Reunakiviä olen  kantanut niska vääränä nurmikon rajauskiviksi. Ei kait kunto huono, mutta tovin saa 25 cm korkeaa ja 60 cm pitkää reunakiveä vääntää että sen saa etupihalta takapihalle, ja sen perään toinen ja kolmas ja neljäs... Tällä viikolla on pitänyt unohtaa maalaus, vaikka sekin tärkeää olisi ollut. Reunakivet yritin pääosin asentaa että saan mullalle rajauksen. Pyhä tarkoitus oli että reunakiven päältä voi ruohonleikkurilla ajaa nurmikon. Tuli vaan mutkia...

Täyttömultakasa oli tontilla, mutta kun... siis tästäkin saisi tapani mukaan tarinan. Lyhyesti, yritin toukokuussa yhdessä asiassa säästää, ja päätin että kottikärryissä ja ostin toiseksi halvimmat, siniset. Kun niillä sinisillä viikon kuskasi mursketta ja kiviä niin huonostihan siinä kävi. Keskiviikkona oli rengas tyhjä, venttiilit rikki ja kärry kaput. Siinä se nyt on pari päivää maannut kumollaan pihalla. Ketuttaa. Mursetta piti kuskata lapsityövoimalla ämpäreillä, mullat jäi siirtämättä. Eli nyt niiden reunakivien päältä ei tosiaan voi ajaa muutaman viikon päästä leikkurilla. Multaa tarvittais lisää. Ostan uudet kärryt kunhan selviän multalaskujärkytyksestä.

Olin ennakoinut mielessäni laskua, mutta ennakoinut jotenkin vaan ojanreunuslouhoskivien ja murskeen verran. Ajattelin vissiin että maalla multa ei maksa tai että sitä menee vähän, oikeasti en vaivannut päätäni yhtään mullan kanssa. Ei järki leikannut että sitähän menee ihan pirusti. Tarkalleen 262 kuutiota. Laskekaa siitä minkälainen lasku. Laattalaskukin tuli samalle viikolle. Jotenkin niin elämänmakuinen viikko. Sen verran että sai taas mittasuhteet. Jos ehdin miettiä takaterassin katoksen teettämistä niin sen ainakin voin unohtaa, ja puuvajan, pyöräkatoksen ja roskakatoksenkin, ehkä ruohonleikkurin, kasteluletkujen ja muutaman muunkin.

Kuvat juhannusaamuna klo 7.30. Kyllä tämä tästä, elämänmakuinen elämä jatkuu. Eilinen juhannusaatto tuoreesti mielessä, kyläläisiä ystäviä iltaa viettämässä ja hyviä hetkiä. Niitä on tulossa lisää tälle pihalle.
Kun naiset ovat koolla niin hyviltä ideoilta ei voi välttyä.

Ilo ja onni asuvat meillä 2013. Tästä kuulette vielä lisää.

Elämänmakuista elämää

Kun on ollut reipas niin viikossa on saanut aikaan aika paljon. Tuli kiire nurmikon siementen kanssa kun lupailivat sadepilviä. Vesiletkut on hankkimatta, siementen piti saada taivaalta riittävä kosteus. Toisaalta toivon hidasta itämistäkin, ruohonleikkurikin on hankkimatta.

2. päivä

Niin vaan meni porakivisuunnitelmat uusiksi kun kuuntelin hyviä vinkkejä. Kuvittelin keskiviikkona että kaikki oli jo päässäni lukkoon lyöty. Silti kuuntelin, onneksi kuuntelin, grillauksen lomassa. On ihmisiä jotka vaan osaavat nähdä pidemmälle. Vieläkin fiiliksissä. Vitsit että tulee hyvä, työläs tehdä mutta hyvä. Sitä on kasvanut aatteeseen että vaivaisi muita mahdollisimman vähän, mutta niinhän se on että kultakin työssään vaaditaan ja toivotaan. Sisäänrakennettuna on ajatus että haluaa itse tehdä hyvin ja vielä parempi jos asiakaskin on tyytyväinen. Vaikea ajatella itseään asiakkaana, niin paljon luontevampaa on siirtää itsensä tekijäksi ja auttajaksi. Onneksi on ihmisiä jotka osaavat olla toisinkin päin, eivätkä pidä minään pyytää vähän vaivalloisempiakin hommia tehtäväksi. Niinkuin nyt nuo kivet, minun suunnitelmassa niiden laitto olisi tehty parissa tunnissa, tässä uudessa suunnitelmassa joka on sata kertaa parempi, meni aikaa puolitoista päivää.

Kivet rajaavat laatoitettavan alueen, vielä kun keksisi miten laatoituksen saa järkevään hintaan. Tilasin halvimpia laattoja mitä tehtaan varastoalueelta löysin, ei yhtään vähempää kuin 100 neliötä. Toivottavasti laskin oikein, sen verran hinnakasta touhua. Saan laatat ensi viikolla, miljoona lavaa, eikä hajuakaan miten saan ne oikealle paikalleen. Ajattelin että parempi kumminkin tilata ne samointein, ovatpahan sitten valmiina kun saan inspiraation joku hyttysetön yö harjoitella asennusta.

Uuden suunnitelman myötä hautasin toistaiseksi ajatukset kotakeittiöistä ja saunoista. Grillipaikka takaterassin tulevalla laatta-alueella on mainio, eipähän tarvi miettiä puurakenteita eikä palamisia ja helppo pitää puhtaana.

Kolmas päivä tulossa ensi viikolla ja täytemaan ja ruokamullan levitys. Huomenna kolmen hengen maalaustalkoot, pysy pouta, pysy pouta, pysy pouta. Kiitos.

1. päivä

Vedenvajumus

Kohtalaisen haastavaa hallita elämäänsä tällä hetkellä. Yhtäaikaa pakkaan vanhaa asuntoa ja siivoan sitä, sekä maalaan uuden kodin nurkkalistoja, teen kariketta ja puran niitä pakattuja sekä siivoan taas ja kokoan huonekaluja. Kaikki yhtäaikaa jo muutaman viikon ajan. Onneksi vuorokaudessa on 45 tuntia ja yöt on pitkiä aikoja tehdä vaikka mitä. Muutama viikko menty silmät ristissä ja pari yötä ilman minuutinkaan nukkumista. Taitaa olla vähän ylikerroksia. Hiljentää voi vasta kun pahin härdelli ohi. Onneksi aina aika ajoin saan jonkun kaveriksi, tunniksi tai päiväksi. Välissä pitää ottaa muuta ajateltavaa, niinkuin juuri nyt esimerkiksi. Istun vanhan kodin olohuoneen lattialla, sohva on sänkynä, niinkuin on ollut jo vuoden ja neljä kuukautta,  television jätin varalta, mutta käyttämättömäksi taitaa jäädä. Muut kalusteet on viety, kaapit tyhjennetty, muutamia astioita ja omia vaatteita lukuunottamatta ja puutarhakirjoja. Loppukatselmus on torstaina, siihen asti sinnitellään. Se aika mikä palkkatöiltä jää yli, tehdään töitä uudella pihalla.
Eilen ja tänään sain kaveriksi Kaisan. Aivan mahdottoman mukava touhuta kun on joku kaverina. Välissä oltiin hiljaa ja tehtiin omia juttujamme, välissä taas poristiin. Eväät syötiin välillä ja kahviteltiin auringonpaisteessa.
Siinä touhutessa maltoin katsella ojaan päinkin, siellä oli vajumus, syvä vajumus, vesi laskenut viikossa kymmeniä senttejä. Tommonen pikku virtaava lätäkkö jäljellä, laita siihen sitten juuriestematot ja louhoskivet, eihän ne näytä miltään... Pahus, vesi laski liikaa. Mutta pidän kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta, vajumuksesta huolimatta. Jos joku suurentaa kuvaa niin huomaa että vihreä raita on peltokortetta, olen siitäkin niin onnellinen, pajunjuurakoiden lisäksi. Onneksi molemmat ovat sellaisia etteivät tahdo lisääntyä sitten millään...
Kaivurimies tulee kesäkuun alussa, sille on hommia. Varmistin vielä etukäteen että kuinka paljon häntä tympäsee porakivien siirtely koska voi olla tosi ärsyttävää jollekin. Meinasi että isännät niitä kaivauttaa maasta ja emännät siirrättää uudelle paikalle, olen sitä varten ja mielelläni hoidan urakkasi. Tuli niin hyvä mieli, yksi stressi vähemmän. Kolmessa päivässä on laskettu että kaivuria vaativat hommat on tehty. Sitten näyttää jo ihan eriltä. Aikaa vielä viikko säätää suunnitelmia ;)

Kerran äitienpäivänä

Eikö se niin mene että äitienpäivänä mennään äitien pillin mukaan :) Ainakin yritin opettaa niin, luvassa oli työleiri kermakuorrutteisella kakulla. Sentään hoksasin sen ottaa mukaan että jotain positiivistakin lapsille olisi. Muutoinhan se meni niin että minä touhusin, pidin lapsia silmällä ja hoin että keksikää tekemistä. Ei ne tahtoneet keksiä. Ojassakin oli vettä vielä niin mahdottomasti että kaukana saivat pysyä. Selvittiin me siitäkin päivästä.
Tähänkin saakka on ollut harmaita hiuksia mutta lisää tulee, on vaan niin mahdottoman vaikeaa ihan varmasti päättää miten hoidan ojanvarren maisemoinnin. Kuvittelen aina että näin sen varmasti teen, niin enköhän seuraavana päivänä muuta mieltä. Joku sanoisi että tuuliviiri. Ylimmässä kuvassa on tontin vasemman puoleinen nurkka, oja tekee kohdalla pyörteen ja syövyttää maan vesirajasta, yläpuolelle tulee kieleke joka humpsahtaa veteen. Olen menettänyt jo ainakin kaksi neliötä pinta-alasta.
Pyörteen kohdasta tehdään kaivurilla ensin viistoleikkaus ettei olisi niin jyrkkä ja sitten "tulva-auma", aika hienon kuuloinen sana. Guuglasin ja vahingossa löysin ympäristö.fi sivuille, siellä oli kerrottu miten suositellaan tehtäväksi kun halutaan estää eroosiota. Tuohon tulva-aumaan laitan juuriestematon ja päälle jotain louhoskiven tapaista 0-300mm.
Oja jatkuu mutkaan jossa ojanreunus on luontaisesti hiekan ja mulla sekoitusta muutaman metrin matkalla, sen jätän silleen tai lisään hiekkaa. Olisihan mahtava jos olisi oma hiekkaranta, ainut vaan että vedestä ei ole mitään taikaa, on niin kakkaista että. Psykologinen hiekkaranta.
Hiekkarannan jälkeen alkaa pajukkojuurakko, elämälle siitä kiitos.
Se se onkin haastavaa. Äitienpäivänä ajattelin että mahtava, laitan samanlaisen tulva-auman kun tontin eka rajallekin. Ostaa paukautin silmät kyynelissä juuriestemattoa reippaat kolmekymmentä metriä. Voiko kolehtia kerätä jälkikäteen hyvään tarkoitukseen. Niitä kuuden neliön palasia. Vararikko. Tarhatuotteella olisi ollut viherakentajille suunnattua tosi tosi isoa mattoa, mutta sitä olisi ollut niin paljon että puolet liikaa. Soitin toimittajallekin ja kerroin pajunjuurakko-ongelman, luotti tuotteeseensa, tosin epäili saanko tuon kiven pysymään maton päällä viistetyssä maassa, kun matto on niin jäykkää. Luotin intuitioon. Ja tulva-aumaan.