Perhosten kotipiha

Kangasajuruoho on paras mahdollinen perhoskukka, tosin kovasti leviää, mutta toisaalta taas vanhimmat versot kuolee. Ja tekee kotinsa vaikka soralle, leviää sekä juurista että siemenistä. Vaikka punahattuja ei tänä vuonna nousekaan kuin yksi varsi niin ajuruohot pitävät nokkosperhosista huolen. Muita perhosia en tänä kesänä olekaan pihalla nähnyt. Odotin niin ritari - ja apolloperhosia, voisin ehkä enemmän olla kotona niin saattaisin havahtuakin siipien havinaan. Tänä kesänä ennätysvähän touhunnut pihassa, ehkä sekin on ok. Aina ei tarvi. Aina ei jaksa. Joskus on hyvä olla vaan tai napata hetkestä kiinni. Ajella vaikka pitkin Suomea ajan kanssa ja ihastella tätä kaunista maata.

Kesä tuli meillekin

Kesäloman pätkänen käytetty, kotiinpaluu oli maailmalta melkoinen. Tovi tässä menee että piha on kertaalleen siistitty, nurmikko leikattu, trimmattu ja kitketty rikkaruohot. Kerrankin käytin lomani fiilistellen ja täysillä nauttien, kaikista mukavista jutuista mitä tielle sattui.
Kroatian lämmöstä ja läheisten seurasta, upeista ihmeellisistä maisemista ja uusista tarinoista, aamupalasta kalliolla ja tanssinriemusta. Loma teki tehtävänsä ja mieli on taas valmis työhönpaluuseen.
Penkki kerrallaan siistin pihaa, eikö se niin mene että kun muutaman vuoden jaksaa kitkeä, alkaa helpottaa.

Kesäkuun sateessa

Purppuraheisiangervo ja rönsyansikka

Purppuraheisiangervon "mutaatio"

Purppurakeijunkukka ja punahatun taimia edessä

Kangasajuruoho ja rönsytiarella

Satuinpa suunnittelemaan matalan kukkapenkin, punahattu ja syysleimu nousevat elokuussa, mutta joku pensas tuossa pohjoisen puolen puolivarjon penkissä saisi olla.

 On se vaan kaunis tuo tarhapimpinellaruusu Rosa "Dunwich Rose". Kovasti on piikikäs ja matalakin mutta kaunis. Ojanpiennar ei oikein päästä oikeuksiin ruusua kun ympärillä heinää ja kortetta, mutta kehitellään tässä jotain että herkkä ruusunsielu saa arvoisensa ympäristön.

 Istutin viime kesänä idänunikon siemeniä, tilasin netistä pussillisen. Olisinkohan vahingossa napsinut rikkaruohoina taimien alut kun vain yksi siemenistä kasvoi taimeksi asti.

 Nuotiopaikka on ollut tänä kesänä jo usein käytössä, oli se vaan helluraiselta loistoidea aikoinaan. Toisinaan sinne istahdan muuten vaan mietiskelemään, joskus seurana ovat omat ja naapurin lapset. Milloin on ollut makkaranpaistohetki milloin herkuteltu mokkapaloilla ja seurattu kun  naapuripellolla traktorit on työn touhussa. On ne vaan näppäriä maajusseja, kolmen traktorin voimin meni ehkä vartti kun pelto oli pyöröpaalattu ja paalit kuskattu pellon reunaan.

Nuotiopaikan kukat on näköjään vahingossa valittu kaikki heinäkuussa kukkiviksi. Penkereen penkissä korkeampi sininen on siperiankurjenmiekka ja matalampi kaunokurjenmiekka.  Poimulehdet jäivät tulvantuoman mutamullan alle. Pari värisäröä tulee ketoneilikasta ja verihanhikista. Antaisko olla vai vaihtaisko paikkaa.

Etupihan kukkapenkki taas näyttäisi olevan elokuussa väriloistossa ja kovin on matala näin keskikesällä. Kunhan nuo pionit tuosta varttuvat niin niistä saan onneksi vähän korkeuseroa.

Pionipenkki

Etupihan perennapenkki nuortuu kunhan kasvimaalle kuuluvat taimet saan siirrettyä pois. Eerikin puttiikin markkinoilta ostin muutaman kiinanpionin taimen, entisen kavereiksi. Haaveissa valloittavien pionien kukkameri. Mukana matkassa myös purppurakeijunkukka, syysleimu, punahattu ja rönsytiarella. Maa on vaan aika tiivis, pitänee vähän muokata. Kunhan joutaa. Muutaman viikon päästä alkaa kesäloma sen jälkeen tavoitteena nautiskella hetkestä ja hyvästä seurasta auringonpaisteessa ilman tekemisen pakkoa.

Etupiha kohta kukassaan

Etupihalla alkaa olla viimein valmista. Paitsi onneton nurmikko kuoppasella pohjamaalla, sen aika ehkä syksyllä tai keväällä. Tarvitaan jälleen talkoot, yksin en saa ikinä valmista. On se tuo pahanen pionikin ongelma, mikähän sitä vaivaa kun se ei kasva.