torstai 15. elokuuta 2013

Murheenkryynit

 Taidan joutua antamaan periksi :( Satsasin ojanvarren maisemointiin seteleitä, monta...
Koko tontti oli pahasti pusikoitunut ja pajukoitunut ennenkuin ostin sen. Syksyllä tontin ojan varsi siistittiin ja kaivurilla viistottiin. Tielle osuneet pajunjuurakot ja muut juurakot poistettiin, mutta niitä jäikin ihan riittävästi.
Kesäkuun alussa ostin louhoskiveä 0-200mm jonkun tonnin painosta, pohjalle levitettiin juuriestemattoa, ja loppupätkälle sen tilalla suodatinkangasta kaksinkertaisena. Päälle tuota louhoskiveä arviolta 30 cm. Juuriestematon toimittaja laupasi että pajunjuurakot eivät tule läpi tuosta matosta. Ja totta puhui, paju ei tule läpi, se puskee kyllä muutamasta kohdasta mutta vesirajan läheltä johon mattoa ei laitettukaan. Pelättiin vähän että tuo matto on niin jäykkä että siinä on vaikea kivien pysyä mutta ovat niin lohkareiset että hyvin on pysynyt. Ensi kevään tulva näyttää viekö se mennessään kevyimpiä kiviä. Mutta niitä varten on liikaa tilattua kiveä tontin rajalla täydennykseen.
Pajun lisääntyminen siis estettiin mutta tuo peltokorte vaimikäseon tulee tuosta joko läpi tai sitten kivensiirtotöissä on sekään tarttunut multapaakkuja joissa on ollut rikkaruohon juuria ja ne on tehneet kodin kivien rakoihin. Tylsää!!

Ja kun multa on susimultaa joka on täynnä rikkaruohoja niin perenna - ja pensasalueita tehdessä tuota rikkaruohojätettä tulee ihan mahdottomasti. Tähän asti olen kipannut metrien kasaksi tontin rajalle mutta ei se tuokaan nyt niin häävin näköinen ole. Ainakaan naapureille. Eikä meillekään. Ei tule ykskaks mieleen kun kaksi vaihtoehtoa, joko laitan pensaat rytökasan sivuille niin ikävä näkymä rajoittuu tai joku ihana ihminen tekee seipäistä aidanteen kolmelle sivustalle ja sen aidanteen eteen jotain nättiä matalaa kukkivaa pensasta. Taitanee olla ensi kesän juttuja kumminkin. Ja jos kamalasti innostun avoimien puutarhojen -päivistä ja aukaisen pihani ja jaan iloni vuoden päästä elokuussa niin motivaatio tekemiseen saattaa olla kohillaan :)
Syyskuussa 2012

tiistai 13. elokuuta 2013

Maalaisromantiikkaa


Jos täällä asuu Ilo ja Onni niin asuu täällä Rakkauskin.

Onkohan sen joku takonut tuohon porakivien entisessä kodissa, kuvitellaan niin, jää sydämeen hyvä mieli maalaisromantiikasta. Mielettömän ihana yksityiskohta, aivan fiiliksissä :)

Marttaruusu



Vanhan kodin pihalta kävin hakemassa vuosia sitten saadusta Marttaruususta pensaan alun. Näyttää leviävän aika hitaasti juurivesoilla. Haluan jonnekin laitamille, tuota grillipaikan vierusta mietin, mihin ojanvarren kiveys päättyy.  Mutta onko se sitten liian iso näköeste rantaan, mietityttää ekaluokkalainen, pitäisi olla silmät selässäkin että näkee missä touhuilee. Tai sitten tontin rajalle, rajaojan varteen.

Mansikan alkujakin nappasin mukaani. Ei ole kasvimaata ei. Jonnekin nekin suhaan huomenissa.

perjantai 9. elokuuta 2013

Elokuun tunnelmaa




Mietiskelykivi



Tapanani on koheltaa istutusalueiden kanssa, lätkin "horsmia" sinne tänne osaamatta miettiä missä penkit näyttäisi hyviltä ja loogisilta ja tasapainoisilta ja edustavilta jne. Sen verran olen oppinut että mieluummin yksi iso penkki kuin kolme pientä. Tai kuvittelen oppineeni...Ja joku outo ajatus että pensaita lukuunottamatta taimia pitää ostaa aina kolme kappaletta??? En tajua logiikkaa itsekään.

Syksyn perenna-alet houkutteli sen verran että löysin kiinanpionin, rönsytiarellaa, kaunopunahattua, syysleimua, kuunliljaa ja purppurakeijunkukkaa. Paikka piti taas päättää nopeasti. Sen verran järki juoksi että tajusin hyödyntää mietiskelykiven ympäristöä, jos jotenkin saisin yhdistettyä alueet. Mutta että minkämallinen - ja kokoinen penkki niin sitä olisin voinut miettiä yötolkulla. Lopulta aloin vaan kaivaa ja putsata aluetta. Pitäis olla jotkut säännöt että milloin istutusalueesta tehdään suoraviivainen tai luikertelevareunainen ja että milloin sen kuuluu olla kahden neliön ja milloin kymmenen kokoinen.

Mahdottoman vaikea kuvitella penkki valmiina ja rehottavana. Sinne siis lätkin kasvit suorakaiteen muotoiseen ja parin neliön kokoiseen penkkiin. Yksi kulma jäi vapaaksi, joku pensas tuohon ehkä sopisi, joku korkeampi, idänvirpiangervo? ja voihan tuota aina laajentaa. Jos ajattelisikin että tuo kivialue veisi penkistä neljäsosan ja sitä laajentaisi niin paljon että saisi vielä kaksi tuollaista neliötä, tulisiko siihen silloin joku juju. Ei harmainta hajua mitä niihin sitten laittaisi. Yhteen nurkaan rungollinen mongolianvaahtera, tai riippapihlaja, ja siihen yhteen osaan...aah taas tämä lähtee lapasesta. Yrittäis nyt vaan keskittyä noihin tehtyihin ja pitäis huolen että ne pysyy siistinä. Tai jos.. no, antaa olla, mietitään huomenna uudelleen.

Avoimet puutarhat 4.8.

On niin mukava kun on pihahulluja ystäviä, jotka houkuteltavissa kymmenen minuutin varoajalla kaikkeen mielenkiintoiseen.  Vierailimme kolmella pihalla, jokaisesta pihasta sai jonkun ajatuksen muhimaan.

 Karolinan puutarhasta jäi mieleen aivan mahdottoman huolelliset valmistelut, ihanaa oli. Puutarhassa paljon pikkujuttuja siellä täällä. Paljon perennoja, kukkia, pensaita, puita.

 Onnenlähteellä puutarha oli valtava, ja niin huoliteltu. Kaikki istutusalueet tosi siistit ja selkeä ja suuret. Tuollakin huokailin.
Oulunsalossa Seija Laitalan puutarha oli täynnä perinneperennoja. Tuli itsellekin olo että perinteitä täytyy vaalia ja säilyttää. Ihastelin keltaista valtavaa perennaa. Asialleen omistautunut emäntä tarttui muitta mutkitta lapioon ja sain taimenalkuja mukaani, Dorian villakkoa. Aivan uusi tuttavuus minulle. Olin kyllä ajatellut että pihaani en ota keltaisena kukkivia, mutta nyt tein poikkeuksen perinteiden tähden. Aarteelle etsitään hyvä paikka, väliaikaispaikan jälkeen.