sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Pionipenkki





Etupihan perennapenkki nuortuu kunhan kasvimaalle kuuluvat taimet saan siirrettyä pois. Eerikin puttiikin markkinoilta ostin muutaman kiinanpionin taimen, entisen kavereiksi. Haaveissa valloittavien pionien kukkameri. Mukana matkassa myös purppurakeijunkukka, syysleimu, punahattu ja rönsytiarella. Maa on vaan aika tiivis, pitänee vähän muokata. Kunhan joutaa. Muutaman viikon päästä alkaa kesäloma sen jälkeen tavoitteena nautiskella hetkestä ja hyvästä seurasta auringonpaisteessa ilman tekemisen pakkoa.

Sadon toivossa

 Omenapuille löytyi paikka talon sivustalta, juurella kasvaa jatkossa yrttisato. Pirjan sain jo kotimaisemiin. Helluraisen kanssa haettiin vielä Huvitus lähitaimistolta, kuopan kaivuu odottelee poutasäätä. Ko. lajikkeet ei kuulemma ole parhaat mahdolliset muhkean sadon saamiseksi kun ovat sukulaisia keskenään, mutta mieluummin asteen heikompi sato kuin epävarmempi selviytyminen näissä maisemissa, Valkea Kuulas jäi siis taimistolle.


 Etupihan väliaikakasvimaalta lähtevät taimet yksi kerrallaan kunhan oikea kasvimaa saadaan valmiiksi. Rungollinen marja-aronia saa kumminkin jäädä, mitä sitä suotta paikkaa vaihtamaan kun on juurtumaan parissa vuodessa ehtinyt.



Peltokortteen paikka pellolla



Peltokorte leviää, leviää, leviää, niin viheliäinen rikkaruoho kuin olla ja saattaa. Siitä saisi kuulemma kaikenlaista luomutuotetta...ei jaksa oikein innostua

Angervojen valtakunta


 Rusakot veivät talvella parhaat päältä norjanangervoista. Muotopuolipensaita. Kiinankataja sai saman istutuskesän kastelun kuin timanttituijatkin mutta ehkä tuuli haihdutti siitä enemmän tai kastelu ei sittenkään riittänyt, tai ehkä ei vain selviä tässä vitosvyöhykkeen länsieteläauringossa.

 Nuotiopaikan rinneangervot säästyi rusakoilta, peittyivät lumen alle niin ei olleet haerkut saatavilla.



Koivuangervot ja lännenheisiangervot sopeutuivat varjon puoleen.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Laattamestari


 So happy. Laatoitus valmis. Laskin laattamenekin väärin ja nyt sitä jäi reilu 10 neliötä. Suunnittelun alla kasvimaa, sen rajauksiin ja käytäviin ne uppoaa.


 Havualue selviytyi talvesta. Timanttituijissa vähän rusketusta, lamoherukat ihan villinä. Kiinankatajat kyllä taisivat kuolla, pitää miettiä alanko niitä enää elvyttää jossain pihan nurkassa. Kivisydänkin harjattu puhtaaksi. Aika hyvällä mallilla takapiha. Terassipuiden menekkiä pitää vähän laskeskella että saisin ne tilattua ja nikkaroitua vielä yhden portaan kiertämään terassia.


 Ojantörmän kanssa ei nyt hätäillä. Touhuilen muun pihan kanssa alkukesän ja mietin myöhemmin miten ratkaisen tuon tulvan tuoman hässäkän.

 Grillialueen taimet näyttäisivät olevan nupuillaan. Pärjäsivät nekin talven yli.

Kompostialueen reunalle laitoin turveharkot jotka olin varannut ojan pientareelle. Kun vielä keksisin mitä siihen istutan... avomaan kurkun... Kompostin takareunalle pitää istuttaa vielä jotain pensasta lisää niin naapureilla ei mene hermot näkymään:)

Ensimmäiset kukat tälle kesää tulivat viime kesänä siementäneistä valkoisista orvokeista. Seuraava kukkija taitaa olla unikko.

Sammakon paratiisi

 Kevät tulvaa koivikossa.
 Luonto on ihmeellinen, koskaan en ole tajunnut että mökkijoki on näin mieletön sammakkoparatiisi. Että ihan taistellaan kumppanista. En päässyt kartalle kuka kilpailija ja kenestä, niin monta niitä oli.

 Kesken reissun tuli sade ja ylämökin ikkunoista ihailin maisemaa. Oli yksi alue josta sadepisarat eivät roiskuneet osuessaan veteen. Voiko tuo olla sammakoiden kutuläntti keskellä jokea, jos on niin se on metrien läpimittainen ja pikkusammakoita tulossa tänä kesänä tuhansia...
Pihan lämpimimmällä paikalla veden suodatuskentän päällä viihtyvät kaikki kasvit.

torstai 7. toukokuuta 2015

On vain hyväksyttävä...


 että joella on voimansa. Sitä ei voi kahlita, eikä hallita.

Rakensin jokeeni reunukset, kivireunukset, jotta veden voima ja virtaus ei kuluttaisi pengertä. Vuosi aiemmin tulvavesi virtasi vuolaana kohti merta, jättämättä jälkeäkään rannalleni. Tänä keväänä tulva toi mukanaan mudan. Liejuinen upottava muta peitti rannan tummanharmaan kivituhkakerroksen, soralla päällystetyn polun ja vei mennessään puolet turveharkoista. Veden voima on nyt nähty ja ymmärretty. Rannan rakentamisessa puhaltaa uudet tuulet. Muta vähenee sateiden myötä mutta eihän se kokonaan poistu, unohdetaan siis kivituhkakerrokset, sorapolut ja hiekkarannat. Ranta pitää saada taas kukkimaan, kukkia siis, mars mars.


 Laatoitusurakka jatkuu, vielä vähän...
Auringolla ihmeellinen voima, ruokakin maistuu erilaiselta:)