Elpyminen

Talven jäljiltä elpyminen alkanut. Nälkäisimmät ruokailleet tiluksilla. Omenapuiden runkoa jyrsitty, oksia katkottu, samoin vadelmapensaiden, norjanangervon, herukoiden latvukset syöty. Toivottavasti on pupusen maha nyt täynnä että riittäisi tuleville vuosille. Iso urakka kiertää jänisverkoilla kaikki pensaat ja puut tulevaksi talveksi. Ei innostaisi.

Myyrähiiritaimikäsenytonkaan on tehnyt myyräntyötä lumen alla. Semmonen labyrintti jäljellä että osasikohan tuo kotiinkaan. Koko piha sokkeloita täynnä, pohjoisesta etelään ja idästä länteen.
Maa on niin kostea vielä että hätäisenä jo harmittelen onko ruusuilla kotia vai homehtuukohan juurakot. Pionimaa jota suunnittelin seiväsaidan viereen samoin, huhheijakkaa kostea maa.

Mutta jotta iloakin, silmut turvonneet lamoherukassa, timanttituijat tuuheina, joessa vesi virtaa, nuotiopaikka jaksaa ilahduttaa, seiväsrivistö tallella, samoin polttopuut, aurinko paistaa, ilma on lämmin, perennat vihertää, kivituhkakasaa, multaa ja kiviä jäljellä käytettäväksi tällekin kesää. Suunnitelmaa pihavajasta pyöritelty mielessä, pihakalusteet odottelevat nostoapua puuvajasta ja kesän tai siis kevään eka grillaus odottaa vielä.

Aurinko, lämpö, kumpparit, kottikärryt ja lapio. Niistä on hyvä kevät tehty. Unohtamatta  ensimmäisiä aamiaisia etuterassin auringossa, hetkiä auringon laskiessa takapihalla ja unelmia.

Puusavotta

 Tontin rajoilla on vielä puukasoja, tympeännäköiset epämääräiset kasat siellä täällä. Oli putsaukset aika. Vielä vähän jäljellä, mutta sitten tarvitaan jo kirvestä.

Joka kesä sama tilanne, alue kerrallaan etenen pihaa, kanttaan ja putsaan rikkaruohoista, siivoan roskista. Grillipaikan alue oli vuorossa, lapsiakaan ei tarvinnut houkutella. Olivat hengessä ja hommissa mukana, mitä nyt vähän eksyivät välillä aiheesta:)

Ojantörmä

Ojanpientareen siistimishommia. Turveharkkoja on neljä pussillista että saan tehtyä rannan kivituhka-alueen toiseen laitaan rajaukset. Kivituhka näyttää siistiltä, sinne tänne isompia kiviä niin pidättelevät kivituhkaa vähän jos sattuu kunnon sateet tulemaan.

Lähti lapasesta

 Kaikki lähti siitä kun ostin alella angervoja ja sain ystävän siirtolapuutarhamökin pihalta saniaisia ja vuorenkilpeä. Nuotiopaikan ympärille laitoin rinneangervot, joita hankin muutaman tänään lisääkin niin sain enemmän toistoa samaan penkkiin. Ylijääneillä lankuilla viimeistelin nuotiopaikan, kivikasasta löysin sileitä kiviä sen verran että sain isomman "kävelytien".

Saniaiset ja vuorenkilvet istutin rannan penkereelle. Olipa iso homma putsata pohjaa sorakaistaleen vierestä. Maa on tosi tiivistä, täynnä peltokortetta ja muita hauskoja rikkaruohoja. Suosiolla poistin suurimman osan maasta ja kärräsin "puutarhakompostiin". Kun muuta ei löytynyt niin laitoin katekankaan pohjalle ja päälle mustaa multaa, turvemultaa ja jotenkuten putsattua maata. Maan rakoseen suolasin mielikuvitukseni siinä vaiheessa kun olin kottikärryjen kanssa jo lopettamassa hommia ja keräämässä kamppeita... en ollut hoksannutkaan kuinka hyvältä näyttäisi jos tuossa istutusalueen reunassa sorapatjalla olisin ollut sellainen pikkusorasta muotoiltu kivipuro. Meni sekuntti niin kottikärryt oli tyhjennetty ja alkoi taas lapionti, poista pohjamaa, kärrää pois, katekangas alle, hae sepeliä tienvarresta, muotoile, lisää isoja kiviä yms... siinä vaiheessa alkoi jo väsyttää, takana 6 h ilman evästä. Miten nuo pihahommat viekään mukanaan.

Huomisen maalailen liiteriä loppuun ja otan tauon multahommista. Etten kyllästyisi. Rantapenkereen kanssa touhuilen taas kunhan saan inspiksen. Vuoden takainen ideakin muuttaa hoitamaton pätkä rannasta "hiekkarannaksi" elää yhä. Riittäisiköhän jos poistaisi maata 10 cm laittaisi pohjalle vahvan suodatinkankaan ja kärräisi hiekkaa päälle. Muovi olisi rikkaruohojen kannalta paras mutta hiekka ei pysyisi siinä päällä, vedenkorkeus vaihtelee ja se veisi  liukkaan muovin päältä varmaan hiekat pois. Toisekseen kun ipanat touhuilee niin suodatinkangas pohjalla ei olisi niin liukaskaan jos hiekan alta paljastuisi. Että olisiko sitä ensi viikolle hommaa...