Periksikö ei anneta

08/2016

08/2016

06/2015

05/2015

 

07/2014

05/2014

Suuret oli suunnitelmat kaksi vuotta sitten. Toinen vuosi yllätti tulvan tuomalla mutalällyllä, mutta silti sinnittelin. Ihan näyttäisi siltä että tänä vuonna annoin periksi. Ensi vuonna saatan yllättää ja putsaan penkin.

Mutalällyn kestäviksi todetut, siperiankurjenmiekka, kaunokurjenmiekka, kullerot, verihanhikki. Poimulehti tukehtui. turveharkoista tulevat peltokortteet läpi, siihen ei taida tepsiä oikein mikään. vaikea poistaakaan harkoista, juuret katkeavat ja kasvavat uudelleen.

Puusavotta

 Tontin rajoilla on vielä puukasoja, tympeännäköiset epämääräiset kasat siellä täällä. Oli putsaukset aika. Vielä vähän jäljellä, mutta sitten tarvitaan jo kirvestä.

Joka kesä sama tilanne, alue kerrallaan etenen pihaa, kanttaan ja putsaan rikkaruohoista, siivoan roskista. Grillipaikan alue oli vuorossa, lapsiakaan ei tarvinnut houkutella. Olivat hengessä ja hommissa mukana, mitä nyt vähän eksyivät välillä aiheesta:)

Laattamestari

 So happy. Laatoitus valmis. Laskin laattamenekin väärin ja nyt sitä jäi reilu 10 neliötä. Suunnittelun alla kasvimaa, sen rajauksiin ja käytäviin ne uppoaa.

 Havualue selviytyi talvesta. Timanttituijissa vähän rusketusta, lamoherukat ihan villinä. Kiinankatajat kyllä taisivat kuolla, pitää miettiä alanko niitä enää elvyttää jossain pihan nurkassa. Kivisydänkin harjattu puhtaaksi. Aika hyvällä mallilla takapiha. Terassipuiden menekkiä pitää vähän laskeskella että saisin ne tilattua ja nikkaroitua vielä yhden portaan kiertämään terassia.

 Ojantörmän kanssa ei nyt hätäillä. Touhuilen muun pihan kanssa alkukesän ja mietin myöhemmin miten ratkaisen tuon tulvan tuoman hässäkän.

 Grillialueen taimet näyttäisivät olevan nupuillaan. Pärjäsivät nekin talven yli.

Kompostialueen reunalle laitoin turveharkot jotka olin varannut ojan pientareelle. Kun vielä keksisin mitä siihen istutan... avomaan kurkun... Kompostin takareunalle pitää istuttaa vielä jotain pensasta lisää niin naapureilla ei mene hermot näkymään:)

Ensimmäiset kukat tälle kesää tulivat viime kesänä siementäneistä valkoisista orvokeista. Seuraava kukkija taitaa olla unikko.

On vain hyväksyttävä...

 että joella on voimansa. Sitä ei voi kahlita, eikä hallita.

Rakensin jokeeni reunukset, kivireunukset, jotta veden voima ja virtaus ei kuluttaisi pengertä. Vuosi aiemmin tulvavesi virtasi vuolaana kohti merta, jättämättä jälkeäkään rannalleni. Tänä keväänä tulva toi mukanaan mudan. Liejuinen upottava muta peitti rannan tummanharmaan kivituhkakerroksen, soralla päällystetyn polun ja vei mennessään puolet turveharkoista. Veden voima on nyt nähty ja ymmärretty. Rannan rakentamisessa puhaltaa uudet tuulet. Muta vähenee sateiden myötä mutta eihän se kokonaan poistu, unohdetaan siis kivituhkakerrokset, sorapolut ja hiekkarannat. Ranta pitää saada taas kukkimaan, kukkia siis, mars mars.

 Laatoitusurakka jatkuu, vielä vähän...

Auringolla ihmeellinen voima, ruokakin maistuu erilaiselta:)

Ojantörmä

Ojanpientareen siistimishommia. Turveharkkoja on neljä pussillista että saan tehtyä rannan kivituhka-alueen toiseen laitaan rajaukset. Kivituhka näyttää siistiltä, sinne tänne isompia kiviä niin pidättelevät kivituhkaa vähän jos sattuu kunnon sateet tulemaan.

Rantapenkere

 Helteisenä päivänä lapioin pintakerroksen pois soran ja kivien alta, jatkan sorapolkua, saattaa kyllä muuttua matkalla kivituhkaksi kun soraa enää pikkusen jäljellä. Vähän harmittaa kun yksin touhuaa niin joutuu ottamaan pieniä kokonaisuuksia työnalle eikä voi kerralla tehdä kunnolla, kun venyisi ja paukkuisi hommat niin paljon. Kamalasti tekisi mieli nytkin kaivaa pintakerros pois koko tuolta käsittelemättömältä peltokortepätkältä. Mutta kun siinä ei järkeä olisi paljoakaan, vaatisi taas eurojen menoa pohjakankaille ja soran tai kivituhkan tilaamiselle ja aikaa useampi ilta kuin mitä lomaa tällä erää on jäljellä. Pitää tehdä sen verran että saa valmiiksi viikonloppuun mennessä niin ei palkkatyöt aloitettua olisi hirveästi mielen päällä uusia tekemisiä.

Penkereen jälkeen pitäisi löytää joku ratkaisu tuolle rikkaruohoaumalle, kokoa on varmaan joku 3*6m.. On ollut vähän huonolla hoidolla enkä ole tajunnut maata edes kääntää kertaakaan, viime vuotiset on alkaneet jo kasvaa uutta heinää ja nokkosta. Kääntämisen ehdin onneksi jo aloittaa ja puolet on tehty. Tavoitteena tehdä jonkunmoinen kehikko ympärille niin olisi siistimpi katsella naapureille ja itselle.

Laatoitusurakka jatkuu

 Laattalavoja jäi syksyltä kaksi. Eilisestä lähtien olen tasoitellut pohjia ja asetellut laattoja, toisen lavan sain jo tyhjäksi toisesta puolikas jäljellä. Tasoitus on hidasta hommaa, mutta kun malttaa tehdä niin asettelu sujuu heti sutjakkaasti. Pohjan muotoilu oli valmiiksi reilusti kaadossa ulkoreunoille. Piti miettiä minuuttitolkulla että miten kaadot järkevintä tehdä ja pitäisikö olla vatupassissa  kumminkin osa, kun pöytäryhmää suunnittelee. Riittääkö että sitä on terassilta metrin verran vai pitääkö sitä olla koko matkalla reunalaattaan asti.

 Rantapenkereen sorapolku sai vähän jatkoa kun sain multapusseja tyhjäksi. Tuossa paikassa ei haittaa vaikkei ole niin justiinsa nuo materiaalit. Tarkoitus olisi jatkaa tuo "polku" kahden alimman turveharkkorivin välistä istutusalueen reunaan.

Kaunokurjenmiekka

Tarhapimpinellaruusu Dunwich rose

Lähti lapasesta

 Kaikki lähti siitä kun ostin alella angervoja ja sain ystävän siirtolapuutarhamökin pihalta saniaisia ja vuorenkilpeä. Nuotiopaikan ympärille laitoin rinneangervot, joita hankin muutaman tänään lisääkin niin sain enemmän toistoa samaan penkkiin. Ylijääneillä lankuilla viimeistelin nuotiopaikan, kivikasasta löysin sileitä kiviä sen verran että sain isomman "kävelytien".

Saniaiset ja vuorenkilvet istutin rannan penkereelle. Olipa iso homma putsata pohjaa sorakaistaleen vierestä. Maa on tosi tiivistä, täynnä peltokortetta ja muita hauskoja rikkaruohoja. Suosiolla poistin suurimman osan maasta ja kärräsin "puutarhakompostiin". Kun muuta ei löytynyt niin laitoin katekankaan pohjalle ja päälle mustaa multaa, turvemultaa ja jotenkuten putsattua maata. Maan rakoseen suolasin mielikuvitukseni siinä vaiheessa kun olin kottikärryjen kanssa jo lopettamassa hommia ja keräämässä kamppeita... en ollut hoksannutkaan kuinka hyvältä näyttäisi jos tuossa istutusalueen reunassa sorapatjalla olisin ollut sellainen pikkusorasta muotoiltu kivipuro. Meni sekuntti niin kottikärryt oli tyhjennetty ja alkoi taas lapionti, poista pohjamaa, kärrää pois, katekangas alle, hae sepeliä tienvarresta, muotoile, lisää isoja kiviä yms... siinä vaiheessa alkoi jo väsyttää, takana 6 h ilman evästä. Miten nuo pihahommat viekään mukanaan.

Huomisen maalailen liiteriä loppuun ja otan tauon multahommista. Etten kyllästyisi. Rantapenkereen kanssa touhuilen taas kunhan saan inspiksen. Vuoden takainen ideakin muuttaa hoitamaton pätkä rannasta "hiekkarannaksi" elää yhä. Riittäisiköhän jos poistaisi maata 10 cm laittaisi pohjalle vahvan suodatinkankaan ja kärräisi hiekkaa päälle. Muovi olisi rikkaruohojen kannalta paras mutta hiekka ei pysyisi siinä päällä, vedenkorkeus vaihtelee ja se veisi  liukkaan muovin päältä varmaan hiekat pois. Toisekseen kun ipanat touhuilee niin suodatinkangas pohjalla ei olisi niin liukaskaan jos hiekan alta paljastuisi. Että olisiko sitä ensi viikolle hommaa...