Testimaalauksiakin ehdin tekemään, kyllä se tuo oikean puolimmainen harmaa väri on, vasemmanpuoleinen olikin yllättävän sininen. Taidan olla sellainen oman tieni kulkija, tiedän kyllä miten pitäisi asiat oikeasti tehdä mutta kun sitä haluaisi tehdä asiat joskus helpomman kautta ja nopeammin. Niinkuin tuo maalaus, mulle kyllä rautalangasta tänään väännettiin että ensin pitää maalata räystäslaudat ja sen jälkeen lähteä maalaamaan seiniä ylhäältä alas. Kyllä mää pointin ymmärrän että miksi, onhan siinä järkeä. Mutta kun pääsisi nopeammin vauhtiin kun aloittaisi alhaalta, saisi maalattua ilman ongelmia seinät yli puolen välin, miettis sitten miten loput. Tällasen äiti-ihmisen ei ole niin vaivatonta lähteä kasaamaan mitään tellinkejä, ei virtaa riitä niin paljoa. Kun aloitan alhaalta se näyttää vappu-päivän iltapäivällä siltä että olen edistynyt ja ja saan lisäaikaa miettiä miten hiiessä hoidan loput maalaukset. Jos teen ohjeen mukaan niin mun ongelmat alkaa heti vappuaamuna ja nikkaroin niitä tellinkejä vielä iltakymmeneltä. Päivän päätteeksi kasassa vaan järjetön stressi ja pinna tiukalla. No kumpi on parempi. Hyvä mieli vai stressi. Kyllä mää kallistuisin sen hyvän mielen puolelle. Tai jos mun omaa tuntoa alkaa soimaamaan niin teen oppikirjan mukaan ja yritän välttyä vaipumasta epätoivoon, nauloja naputellessa, tanssimusiikin tahdissa, semmosen jalan päälle ottavan.
Maalinvalinnasta selvittyä, hain pokasahan ja lompsin ojan varteen siihen nurkkaan mihin olin pyytänyt puut jättämään kaatamatta. Aivan järjetön oli se ajatus että ne voisi jättää, lahoja kaikki, ipanat kun pääsevät niiden kimppuun niin vuorotellen molskahtelevat ojaan puun pettäessä. Oli muuten hyvä että pyysin apuja pokasahan hankinnassa, olin menossa kassalle ensin lihasahan kanssa, oppia ikä kaikki. Pokasaha on oranssi, siitä sen erottaa. Voi niitä muitakin eroja olla mutta päälimmäisenä väri. Ojan virtaus on syönyt maata heti vesirajan yläpuolelta ja jos ei ole tarkkana huomaa seisovansa kielekkeen päällä. Kun kaivuri tulee tontille pitää pyytää sitä viistoamaan ojanvarsi vielä tuosta puiden kohdalta että saan siitä turvallisen. Sahalla en uskaltanut isompia puita kaataa, niin jyrkkä pudotus veteen ettei mitään jakoa. Ajattelin soittaa jollekin metsämiehelle kai ne keinot keksii miten puut kaadetaan semmoisesta paikasta.
Illan viimeisenä oli ojanvarsi ongelma. Syksyllä pajukot raivattiin, mutta aivan saletisti lähtevät pukkaamaan uutta alkua nyt keväällä. Kun en keksinyt enää muuta soitin iltasella paikalliselle sorafirmalle, pikkupitäjässä palvelualttius on tasoa 15, asteikolla 4-10. Puhelinsoitosta meni kymmenen minuuttia kun auto kaarsi pihalle, isäntä tuli ja kuunteli, mietti ja antoi ehdotuksen. Ja se oli siinä. Vahvaa suodatinkangasta 1-2 kerrosta ja päälle louhoskiveä kooltaan 0-100mm, saattaisi riittää yksi kuorma maksimissaan kaksi. Vaarana on että kevättulvat vievät mennessään sen 0, mutta pitäisi siihen silti jäädä vielä ainesta. Monta ongelmaa ratkesi yhden illan aikana, kun vaan alakaa hoiteleen niitä, yksi kerrallaan, puhelin kouraan ja neuvoja kysymään. Niin ne ratkeaa, isot ja pienet, avuilla ja neuvoilla. Kunhan on valmis kuuntelemaan.
