perjantai 22. helmikuuta 2013

Tyttö tärinässä


Päällepäin ei näe että sisällä tapahtuu rytinällä. Väliseinät ja palomuurit tehty sekä lattia valettu. Kaikki laatat valittu ja tilattu. Kevätaurinko häikäisee silmiä. Lumi alkaa pikkuhiljaa sulaa. Piha odottaa suunnittelijaa. Niistä on tärinätytöt tehty.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Hiihtolenkki






On tullut jo perinteeksi, niinkuin tänäänkin viikonlopun hiihtolenkille mennessä, piipahtaa tulevan kodin kautta. Kamera kaulassa. Sitä huomaa olevansa täpinöissään ja vähän stressissäkin kun valintoja pitää tehdä niin paljon ja miettiä kustannuksia. Avaimet käteen -pakettiin kuuluu tietty varustetaso, tiesin jo sopimusta tehdessä että jossain kohdassa joudutaan menemään yli ja varauduinkin siihen. Nyt on menty siihen tasoon ettei yhtään yli enää mikään valinta, ei yksikään. Paitsi ilmanvaihtokonen mallin kun kuulen niin pakko se on vielä miettiä. Kun ottaa sähkölämmityksen kaapeleilla, niin kaikki mikä tekee talosta energiatehokkaamman on harkinnassa. Pidemmän päälle säästää.
Ylitin perustason takan, katon puhallusvillan määrän, kalusteiden ja kodinkoneiden, sähköistyksen osalta.
Onneksi omasta kaupasta löytyi pintamateriaalit jotka mahtui rakentajan laskelmien sisälle.

Ehdin jo miettiä mikä vikana kun perinteinen tammikuinen pihansuunnitteluhöyrähdys ei nouse päähän. Mutta tulihan se sieltä viime yönä, onneksi. Päiväkahveille asti sain itseni tänään hillittyä, mutta sitten iski. Kaikki piha-aiheiset kirjat ja puutarhalehdet olohuoneen lattialle ja pöydille. Kahvikuppi käteen ja kirja ja lehti kerrallaan. Etsin fiilistä, jotain tunnelmaa jonka pohjalta lähden pihaa suunnittelemaan. Mahdollisuuksia vaan on niin valtavasti ettei pysy housut jalassa. Saan sata ideaa, tajuan haluavani kaikki, ja yksi kerrallaan selitän itselleni että pärjään ilmankin. Tämä piha on rakennettava niin että sen kanssa pärjää. Mutta niin että sen eri sopet luovat tunnelman, kotoisen tunnelman, pieniä juttuja.

Tontti on 2600 neliötä, rajautuu kymmenien metrien matkalta leveään vuolaasti virtaavaan isoon ojaan, talo tulee tontin korkeimmalle kohdalle ja lähtee siitä laskeutumaan kohti ojaa. Pihapuro tulisi luontevasti, samoin laavupaikka nuotiolla, niinkuin leikkimökki ja kesäkeittiökin, entäpä 40 metriä porakiviä, aurinkoiselle tontille sopisi kivikkopuutarhakin, ja avoimelle tuuliselle tontille pensasaidat, seipäitä vanhalta pihalta, kiviäkin saisin. Poika haluaisi laiturin jossa voisi istuskella ja onkia, tytär leikkimökin jossa olisi torni. Siinäpä niitä, haaveita. Mietittävää. Taitaa nuo kirjat ja lehdet valloittaa olohuoneen seuraavat kuukaudet. Kaikkea ei voi saada, mutta haaveilua ei estetä, unelmat kantaa :)