Alppiruusun uusi koti

Kolmesta kiinankatajasta yksi kupsahti varmuudella, ja kaksi muuta siirrettiin uinumaan satavuotista untaan puuvajan taakse, toivossa että joku rinsessa ne sieltä elvyttää. Mukavasti vapautui paikka havupenkistä. Olin jo ehtinyt luopua toivosta etten saa pihalle enää mahtumaan alppiruusua, mutta älähän mittää, onnistuhan se. Mallia Tigerstedt. Siperianunikkojen vieressä, täydellinen paikka.

Sydämen asialla

Putsataan ja harjataan, pestään ja suihkutellaan. Joka kevät. Sama juttu. Sydän on puhdistettu. Kyllä kelpaa taas, lamoherukan varjossa.

Elpyminen

Talven jäljiltä elpyminen alkanut. Nälkäisimmät ruokailleet tiluksilla. Omenapuiden runkoa jyrsitty, oksia katkottu, samoin vadelmapensaiden, norjanangervon, herukoiden latvukset syöty. Toivottavasti on pupusen maha nyt täynnä että riittäisi tuleville vuosille. Iso urakka kiertää jänisverkoilla kaikki pensaat ja puut tulevaksi talveksi. Ei innostaisi.

Myyrähiiritaimikäsenytonkaan on tehnyt myyräntyötä lumen alla. Semmonen labyrintti jäljellä että osasikohan tuo kotiinkaan. Koko piha sokkeloita täynnä, pohjoisesta etelään ja idästä länteen.
Maa on niin kostea vielä että hätäisenä jo harmittelen onko ruusuilla kotia vai homehtuukohan juurakot. Pionimaa jota suunnittelin seiväsaidan viereen samoin, huhheijakkaa kostea maa.

Mutta jotta iloakin, silmut turvonneet lamoherukassa, timanttituijat tuuheina, joessa vesi virtaa, nuotiopaikka jaksaa ilahduttaa, seiväsrivistö tallella, samoin polttopuut, aurinko paistaa, ilma on lämmin, perennat vihertää, kivituhkakasaa, multaa ja kiviä jäljellä käytettäväksi tällekin kesää. Suunnitelmaa pihavajasta pyöritelty mielessä, pihakalusteet odottelevat nostoapua puuvajasta ja kesän tai siis kevään eka grillaus odottaa vielä.

Aurinko, lämpö, kumpparit, kottikärryt ja lapio. Niistä on hyvä kevät tehty. Unohtamatta  ensimmäisiä aamiaisia etuterassin auringossa, hetkiä auringon laskiessa takapihalla ja unelmia.

Syksy tuloillaan

Lamoherukan lehdet alkavat jo ruskettua. Voi antaisit kesän vielä jatkua.

Kotiinpaluu

 Viikko reissua takana. Oli mukava putsailla taas mökkipenkkejä etelämpänä. Muutaman kasvituliaisen toin mukanani etelä-Pohjanmaalta muistoksi omalle pihalle. Toivon että sade ne kastelee ja viihtyvät pohjoisempanakin, yritän olla niille hyvä. Oma pihakin on alkanut kukkia. Etukumarassa kävin kaikki pihan nurkat läpi ja ihastelin kukkijoita. Kullerot ovat kukassaan, siperiankurjenmiekka nupullaan, verikurvenpolven violetinpunaisia kukkia jo muutama puhjennut.

Lamoherukka on jo kukkinut, enää ei voi kuin ihastella kuinka hyvä paikka sille onkaan löytynyt havupenkistä. Istutin näköjään liian tiheään, yhdelle pitäisi löytyä uusi koti toisaalta pihalta.

Laattamestari

 So happy. Laatoitus valmis. Laskin laattamenekin väärin ja nyt sitä jäi reilu 10 neliötä. Suunnittelun alla kasvimaa, sen rajauksiin ja käytäviin ne uppoaa.

 Havualue selviytyi talvesta. Timanttituijissa vähän rusketusta, lamoherukat ihan villinä. Kiinankatajat kyllä taisivat kuolla, pitää miettiä alanko niitä enää elvyttää jossain pihan nurkassa. Kivisydänkin harjattu puhtaaksi. Aika hyvällä mallilla takapiha. Terassipuiden menekkiä pitää vähän laskeskella että saisin ne tilattua ja nikkaroitua vielä yhden portaan kiertämään terassia.

 Ojantörmän kanssa ei nyt hätäillä. Touhuilen muun pihan kanssa alkukesän ja mietin myöhemmin miten ratkaisen tuon tulvan tuoman hässäkän.

 Grillialueen taimet näyttäisivät olevan nupuillaan. Pärjäsivät nekin talven yli.

Kompostialueen reunalle laitoin turveharkot jotka olin varannut ojan pientareelle. Kun vielä keksisin mitä siihen istutan... avomaan kurkun... Kompostin takareunalle pitää istuttaa vielä jotain pensasta lisää niin naapureilla ei mene hermot näkymään:)

Ensimmäiset kukat tälle kesää tulivat viime kesänä siementäneistä valkoisista orvokeista. Seuraava kukkija taitaa olla unikko.

Vielä hetki

 Lamoherukka silmuilee, orvokit kohta kukassaan, tuijat säilyneet talvesta ilman suojausta.

 Vesi on korkealla, sulamisvesiä tulossa vielä lisää kunhan yläjuoksulla lumet sulavat pelloilta ja metsistä.

 Rusakon ketaleet karsineet koivu- ja norjanangervoja.

Etupihan kasvimaa siirtyy takapihalle kevään aikana ja tilaa vapautuu kääpiövuorimännyille. Sadon toivossa on hyvä elää, raparperi ainakaan ei ole luovuttanut:)

Havupenkki

 Suunnittelija-Susannan vinkkien mukaan ostin havut ja pensaat. Muutama reissu piti tehdä että sain kaikki pihalle perille, pakettiauto hankkimatta :) Koskapa tein muutaman reissun niin Prisman kesäpihan lisäksi ostin Agrimarketistakin kun sinne on kotoa reilusti lyhyempi matka. Jostain syystä laitoin havut eri järjestykseen mitä suunniteltiin. Timanttituijat taakse ja kiinankatajat keskelle, eteen pensastuijaa ja lamoherukkaa.

 Kottikärryt edelleen ilman ilmaa, tavallisella pumpulla ei täyty enkä naapuriakaan ole vielä kehdannut vaivata että kompuralla kokeilisi meneekö sinne mitään. Kottikärryinä toimi punainen saavi, sen sata kertaa kompuroin sen kanssa tontin reunalle ja kippasin pajukkoon. Taitaa toimia parhaiten rikkaruohojen keruuseen, vähän turhan voimia vievää hommaa kuskata sillä kuorittua nurmikkoa. Satsi painaa kuin synti, vaikka en kyllä tarkkaan tiedä paljonko sekään painaa, mutta varmasti paljon.

Viiden tunnin aherruksen jälkeen valmis. Istutuskuoppiin pari kourallista Biolanin luonnonlannotetta, 4 mustan mullan säkkiä, 5 kuorikatetta. Tarpeet löytyi salesta, agrimarketista ja prisman kesäpihalta, 3 timanttituijaa n. 30,-, 2 kiinankatajaa n. 20,-, 2 pallotuijaa n. 10,-, 6 lamoherukkaa n. 60,-, 4*musta multa n. 16,-, 5*kuorikate 32,5 e, biolan luonnonlannote 10l 14,50. Kuorikatteen alle paksu kerros sanomalehtiä. Suodatinkangas olisi varmasti ollut parempi mutta tällä kertaa tällä valinnalla.Yhteensä kaikkineen n. 185,-

Kaksi aukkoa jätin, pähkäilen päivän tai pari ostanko pallotuijat, peitänkö kuorikatteella tai sitten kivillä jota rannan maisemoinnista jäi yli.