Tekniikan tarvis

 Samperi soikoon. Olin satavarma että viisi metriä riittää, mutta mulla on varaa antaa periksi;) Uusi reissu.

 Komposti keräsi talvella myyriätaisamantapaisia, oli pikkusen käytäviä talven  jäljiltä. Siitäkin huolimatta ettei sinne laiteta ruokakompostia. Jätän keskiosan kompostikäyttöön, seiväsreuna pionipenkille ja turveharkoilla rajattu vadelmalle, aronialle ja mustikalle. Käänsin maan ja mukavasti löytyi jo kastematoja. Pitäisi vaan jatkaa seiväsaitaa ojan puolellekin hyötypensaisiin asti. Mutta siihen kankihommaan ei minun voimat riitä, vaikka tahtoa löytyisikin.

Tyttärelle ostin muoviset voimistelurenkaat Aconilta. Kiinnitys vähän tuo lisähaastetta, autokatoksen katto on niin korkealla, mun tikkaat riitti siihen että porasin apureiät mutta saparokoukkujen kiinnitys oli jo sen verran haastavan tuntuista ja kaikesta päätelleen myös näköistä. Tekniikka hukassa, tarvitaan käymään. Esikoinen seurasi touhua vierestä ja sanoi että "pitäisiköhän tulla kuule alas, eikö kerran murtunu kylkiluut kun keikkaroit ja tasapaino petti?" Niinhän siinä kävi, palasin mielessäni ajassa taaksepäin.

Edeltävässä kodissa kevät tohinoissa pistin tikkaat nojaamaan puuta vasten kun kiinnitin linnunpönttöä puuhun. Miten voi unohtaa olevansa puussa ja astuu tikkailta jonkun ylimääräisen askeleen. Sielussa soi hoosianna kun putosin kyljelleni kannon päälle, konttasin metsästä pihalle, paniikki päällä että tässäkö se oli. Liian lyhyt elämä. Lääkäriin tuli lähtö, diagnoosina kylkiluut murtuneet. Että ihminen oli kipeä. Enkä siltikään ottanut opikseni, joka kevät joka vuosi huseeraan jotain. Aurinko ja lämpö jotenkin sokaisee ja alan käydä ylikierroksilla etten ymmärrä varoa. Tänä vuonna ei onneksi ole tullut muutakuin ihottumat. Ensimmäiset lämpimät tuli niin nopeasti etten ehtinyt työhanskoja käteeni laittaa kun oli jo pakko mullassa möyrytä.
Mitä lie myyräihottumaa, oli ja meni onneksi.

Luovuus kunniaan

Minun ihanuudet, ne lapsen kokoiset, näyttivät jälleen että elämä on ihanaa, vaikka koulu alkaisikin:) Äidin jalanjäljissä oli taiteiltu nurmikot ja ukkonen ajettu pois ihan uusin konstein.
Sydänkivistä epäilin että ihania rakkausjuttuja oli mielessä, mutta olivatkin perhosten ruokia. Kauniisti oli aseteltu luonnonlautasiin.

Pientä säätöä kasvimaalla

Tulla tupsahtelee noita ideoita tasaiseen tahtiin, välistä huonoja, sitä useammin erittäin huonoja, mutta testatahan ne pitää. Laattoja on edelleen vajaa lavallinen käyttämättä. Piti kehitellä jotain järkevää. Lapsen viime kesäinen "karkkilavarakennelma" kuuluu ottaa hyötykäyttöön ja jotenkin siististi, nyt lavan reunoilta ja pohjista tursusi heinikko ja oli haastavaa pitää siistin näköisenä.

Idea oli tehdä laatoista kasvimaan jatke ja pohja lavoille. Onneton ajatus jo syntyessään, olisi pitänyt tehdä paljon isompi laattaalue, mutta se olisi ollut jo laattojen tuhlausta. Otin takapakkia ja laitoin muovit nurmikon päälle, siihen kivituhkaa ja lavat. Nyt kun oikein fiksu olisin niin annan tytteröisen nautiskella karkkiväreistä vielä tämän kesän ja sen jälkeen maalaan päälle tummanharmaalla. Ensi kesänä lavat voisi toimia kasvusäkkien tai yrttiruukkujen alustoina. Jotakin keksin. Samassa neljän tunnin puserruksessa tein kevyen kivituhkapohjan kompostorille.

Miten tässä näin kävi

En kerennyt kauaa olla sisällä niin johan oli saatu puuliiteri parempaan käyttöön. Kolme kottikärryllistä puita odotti liiterin edessä nurmikolla, mutta se ei näyttänyt kesänlapsia haittaavan.

Leikkimökki melkein valmis

Pidin tänään yhden lomapäivän ja sen kunniaksi piti saada tehtyä maja niin pitkälle kuin suinkin.
Tähän mennessä on tarvittu neljä kuormalavaa 100*120cm, 6 kpl  metrisiä lautoja, 2 kpl 120cm leveää lautaa, aitamaalia valkoista 2,7 l josta tuohon on mennyt alle alle puolet (on muuten mahdottoman paksua maalia, oliskohan sitä pitänyt ohentaa, ei tullut luettua purkin kyljestä), 0,9 l ulkomaalia karamelli-sävyä josta mennyt puolet, kangasta 1 m, 6 kulmarautaa, rasia ruuveja 50 mm.

Puhelimessa sain ohjeet miten tehdä seipäistä katto, ihan varma en ole osaamisesta, mutta annan itselleni luvan sitä hiukan miettiä. Majan lattian kuormalavat eivät ole toisissaan kiinni, on helpompi vaihtaa paikkaa kun rakennelma on kahtena kappaleena. Jos teen katon niin sitten se muuttuu yhdeksi kappaleeksi ja paikan pitäisi olla lukittu. Sitä tuossa iltasella pähkäilin, mahdottoman vaikea miettiä lopullista kotia majalle. Ajattelin että olisin kivituhkaa laittanut "perustukseksi" niin ei olisi heinät kurkkineet lattianrajoista. Ennen kattoa on siis täytynyt käyttää hiukan tunteja pohjatöihin, enkä ole ihan varma löytyykö multa riitävästi siihen virtaa.

Sää on ollut hiukan ailahtelevainen viime päivinä. Komeus piti suojata varuilta illalla jos tulee kaameat yösateet niin ei hennottu jättää sitä kokonaan kastumaan :)

Leikkimökin nikkarointia

Aamusella lähdin paluumatkalle Jyväskylästä, ehdin lähimpään rautakauppaan puoli kaksi. Paketti ruuveja, hiekkapaperia, aitamaalia ja nippu värimalleja.

Ajattelin ensin tehdä pikkumökin asuntomessujen mallin mukaan, hetken tuumailtua tajusin että siitä olisi tullut kohta 8-vuotiaalle liian kapea "mökki". Joten tein kaksi osaa jotka voi yhdistää. Kuormalava pohjalle, sen päälle toinen seinäksi jonka ruuvasin kolmen kulmaraudan avulla kiinni. Seinälle tulevan lavan keskimmäisen poikkilaudan päälle ruuvasin laudan niin sain tason ja ylimmäksi vähän leveämpi taso päälle. Tuo kahden kuormalavan hässäkkä painaa jo kohtuudella ja etenee maassa vetämällä ja ähisemällä. Parempi jättää kahdeksi irtonaiseksi osaksi niin helpompi liikutella.