Kompostimulta

Viikko sitten oli vielä maa lumen peitossa, aurinko on onneksi paistanut ja vettäkin sadellut niin lumi suli ja pääsin aloittamaan tänään puutarhakauden. Hoidin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Viime keväänä sain palautetta että liian monta marjapensasta alle 2*2m alueella. Tottahan se oli että neljä pensasta on liikaa. Neljä vuotta olen kerännyt puutarhajätettä tontin rajalle ja syksyisin haudannut sinne pikakompostorin puoliksikompostoitunutta multaa.
Käänsin kompostialueen ja osan  siitä vein täytemaaksi talon toiseen nurkkaan, mahtavasti oli muuten matoja. Kompostoituneeseen multaan siirsin herukat ja karviaiset. Niiden vanhalle paikalle sain mukavan pikkualueen perunoille.
Lapset sai taas tuta mitä on pihatyöt. Pientä narinaa mansikkapenkkien siistimisestä mutta valmista tuli. Aurinko ja pihatyöt on parasta terapiaa talven jälkeen.

Aloittelijan touhuja

Avomaankurkut pelastuivat ja tekevät kuin tekevätkin satoa. Jippii ja hurraa. Ensi kesänä uudelleen siemenistä istutus. Suurimmat kurkut kesäpihan esikasvatetuista taimista, mutta muissakin jo alulla. Punaherukkapuu antoi jälleen muutaman litran sadon, tauti joka iski jo toistamiseen raakileisiin söi sadosta reilusti. Terttujen puolivälistä oli marjat pudonneet.
Puutarhuri Jaana Erkinjuntti kävi huhtikuussa neuvontakäynnillä ja oikeassa oli. Herukka- ja karviaislaatikkoon mahtuu neljän pensaan sijasta vain yksi. Ensi kesän hommia laajentaa kasvimaata. Kasvimaata en ole lannoittanut kuin pikakompostorin kompostisekotteella syksyisin. Kuvasta päätellen karviaisilla on jonkunnäköinen hätä. Mitähän niille antaisi😊
Prisman kesäpiha on auki viimeisiä viikkoja, suunnittelin tuohon pellon puoleiselle seinustalle tuulenkaatajaa kartiotuijista. Vajaa metriset maksoi 8,50€ ja siitä -70% alennus. Eivät maksa enää mitään.

Kompostin reunamilla

Puutarhajätekomposti meinaa laajentua kokoajan. Reunamilta aloitettu muutokset kukkapenkiksi.

Avomaakurkun vapaus

Tuli niin lämpimät kelit pohjolaan että siirsin avomaankurkun taimet avomaalle.

Tyhjensin pikakompostorista puoliksi maatunutta tavaraa kasvimaalle, sekoitin viimekesäisen mullan kanssa joka oli tosi köyhtyneen näköinen, lisäksi säkki mustaa multaa joukkoon. Olen aina miettinyt estääkö turveruukuissa istuttaminen juurten kunnollisen leviämisen. Kolme tainta siirsin turveruukkuineen ja 9 laitoin ilman. Nyt seuraillaan juurtuvatko yhtä hyvin. Kaiken varalta laitoin päälle vielä hallaharson, mutta taisipa olla överiveto. 

Oli ihanan lämmin yö. Pihatuolissa piti fiilistellä auringon laskuun. Hallaharso jäi päiväksi päälle, muutama taimi oli nuupahtanut, mutta jospa kastelulla tokenisivat😊

Kesä on niin parasta aikaa ihmisen elämässä. Nautin.

Oma maa mansikka vai miten se meni

En malttanut odottaa pensaiden ja puiden alennusmyyntejä, tiedättehän tunteen kun insipraatio iskee ja on toimittava. Kasvimaan kupeessa laattarajauksen sisällä söi pistiäinen toisen karviaisen eikä toiseenkaan tullut kuin yksi ainoa marja. Kokeillaan uutta paikkaa ja uutta pensasta Lepaan punaista, kirsikkapuu Huvimajan Kuulasmarjan juurella joka sekin eksyi matkaan kesäpihalta. Puutarhajätekomposti valmistuu pikkuhiljaa, yhtä pikkuhiljaa sitä siistin, nyt löytyi paikka puutarhamustikoille Alvar ja Arto, on reppanat pieniä pensaita vielä, mutta eiköhän ne rakkauella kasva, sitä täältä löytyy. Ja tuo punaherukkapuu antoi kahden litran sadon:)

Tekniikan tarvis

 Samperi soikoon. Olin satavarma että viisi metriä riittää, mutta mulla on varaa antaa periksi;) Uusi reissu.

 Komposti keräsi talvella myyriätaisamantapaisia, oli pikkusen käytäviä talven  jäljiltä. Siitäkin huolimatta ettei sinne laiteta ruokakompostia. Jätän keskiosan kompostikäyttöön, seiväsreuna pionipenkille ja turveharkoilla rajattu vadelmalle, aronialle ja mustikalle. Käänsin maan ja mukavasti löytyi jo kastematoja. Pitäisi vaan jatkaa seiväsaitaa ojan puolellekin hyötypensaisiin asti. Mutta siihen kankihommaan ei minun voimat riitä, vaikka tahtoa löytyisikin.

Tyttärelle ostin muoviset voimistelurenkaat Aconilta. Kiinnitys vähän tuo lisähaastetta, autokatoksen katto on niin korkealla, mun tikkaat riitti siihen että porasin apureiät mutta saparokoukkujen kiinnitys oli jo sen verran haastavan tuntuista ja kaikesta päätelleen myös näköistä. Tekniikka hukassa, tarvitaan käymään. Esikoinen seurasi touhua vierestä ja sanoi että "pitäisiköhän tulla kuule alas, eikö kerran murtunu kylkiluut kun keikkaroit ja tasapaino petti?" Niinhän siinä kävi, palasin mielessäni ajassa taaksepäin.

Edeltävässä kodissa kevät tohinoissa pistin tikkaat nojaamaan puuta vasten kun kiinnitin linnunpönttöä puuhun. Miten voi unohtaa olevansa puussa ja astuu tikkailta jonkun ylimääräisen askeleen. Sielussa soi hoosianna kun putosin kyljelleni kannon päälle, konttasin metsästä pihalle, paniikki päällä että tässäkö se oli. Liian lyhyt elämä. Lääkäriin tuli lähtö, diagnoosina kylkiluut murtuneet. Että ihminen oli kipeä. Enkä siltikään ottanut opikseni, joka kevät joka vuosi huseeraan jotain. Aurinko ja lämpö jotenkin sokaisee ja alan käydä ylikierroksilla etten ymmärrä varoa. Tänä vuonna ei onneksi ole tullut muutakuin ihottumat. Ensimmäiset lämpimät tuli niin nopeasti etten ehtinyt työhanskoja käteeni laittaa kun oli jo pakko mullassa möyrytä.
Mitä lie myyräihottumaa, oli ja meni onneksi.