Kompostin reunamilla

Puutarhajätekomposti meinaa laajentua kokoajan. Reunamilta aloitettu muutokset kukkapenkiksi.

Kesä tuli meillekin

Kesäloman pätkänen käytetty, kotiinpaluu oli maailmalta melkoinen. Tovi tässä menee että piha on kertaalleen siistitty, nurmikko leikattu, trimmattu ja kitketty rikkaruohot. Kerrankin käytin lomani fiilistellen ja täysillä nauttien, kaikista mukavista jutuista mitä tielle sattui.
Kroatian lämmöstä ja läheisten seurasta, upeista ihmeellisistä maisemista ja uusista tarinoista, aamupalasta kalliolla ja tanssinriemusta. Loma teki tehtävänsä ja mieli on taas valmis työhönpaluuseen.
Penkki kerrallaan siistin pihaa, eikö se niin mene että kun muutaman vuoden jaksaa kitkeä, alkaa helpottaa.

Tuholaiset

 Etupihan perennapenkin joukossa kasvaa vielä mansikoita, kaikille taimille en saanut tehtyä uutta kotia vuosi sitten niin siihen jäivät. Varikset tykkää marjoista, sen mallinen penkki että ollut vaikea suojata mitenkään, aamuisin käyn nakkelemassa ojaan puoliksi syötyjä marjoja. Mutta joku muukin hässäkkä taimiin on tullut, lehdet vaihtavat väriä.  Marjat on ok, muutama marja homehtunut penkkiin, liittyisiköhän nuo samoihin asioihin.

Pionit tykkäsivät siirrosta uuteen penkkiin, pikkuisia taimia vasta ovat, ehkä kukkivat parin vuoden päästä. Mutta tulikohan liian kostea pionipenkistä kun näyttää ruskistuvan yhdestä taimesta lehdet:( voihan mörökölli, onhan tämä semmoinen taiteilulaji, puutarhanhoito. Töissä välillä pääsee oikeen jutteluihin pihaanhurahtaneiden kesken, usein puutarhan haasteista. Tänään tapasin kuitenkin ihmisiä jotka olivat onnistuneet kasvattamaan likusterinsyreenipensaan ja kehuivat maasta taivaaseen, ja muutama vinkkikin jaettiin puolin ja toisin muista piha-aiheista.  Ei ole syreenit tuttuja oikein minulle, mutta tuohonhan pitää perehtyä.

Etuajassa

Mökkipionit viimevuotiseen nähden kolmisen viikkoa etuajassa. Niin kauniita ettei sanotuksi saa.

Jokilaakson matkailupuutarha

Sen sata kertaa ajanut tienviitan ohi ja miettinyt miltä Jokilaakson matkailupuutarha näyttää. Olipa onni että tällä kertaa pysähdyin, aivan ihana paikka. Vaikka vyöhykkeellä V itsekin asun niin oli tuolla kyllä paljon vehrempää ja vihreämpää kuin omilla nurkilla. Suosittelen kyllä käymään, ja vaikka pikku eväät mukana, penkkejä oli siellä täällä, sekä grillipaikkaa missä taukoa pitää. Itsellä ohikulkijalla meni tunti, olisi mennyt pidempääkin mutta aika ei antanut enempää periksi.

 Olipa kiva idea vieraskirjalle:)

 Harmittaa kun en kotoa lähtiessä huomannut varautua järjetelmäkameralla, kuvat on vähän kiikunkaakun laatuisia.

 Pupujussikka ratissa:)

 Kunhan pionit kasvavat niin erinomainen vertailupaikka, pioneja oli useita ja kaikki nimettyjä.

Tekniikan tarvis

 Samperi soikoon. Olin satavarma että viisi metriä riittää, mutta mulla on varaa antaa periksi;) Uusi reissu.

 Komposti keräsi talvella myyriätaisamantapaisia, oli pikkusen käytäviä talven  jäljiltä. Siitäkin huolimatta ettei sinne laiteta ruokakompostia. Jätän keskiosan kompostikäyttöön, seiväsreuna pionipenkille ja turveharkoilla rajattu vadelmalle, aronialle ja mustikalle. Käänsin maan ja mukavasti löytyi jo kastematoja. Pitäisi vaan jatkaa seiväsaitaa ojan puolellekin hyötypensaisiin asti. Mutta siihen kankihommaan ei minun voimat riitä, vaikka tahtoa löytyisikin.

Tyttärelle ostin muoviset voimistelurenkaat Aconilta. Kiinnitys vähän tuo lisähaastetta, autokatoksen katto on niin korkealla, mun tikkaat riitti siihen että porasin apureiät mutta saparokoukkujen kiinnitys oli jo sen verran haastavan tuntuista ja kaikesta päätelleen myös näköistä. Tekniikka hukassa, tarvitaan käymään. Esikoinen seurasi touhua vierestä ja sanoi että "pitäisiköhän tulla kuule alas, eikö kerran murtunu kylkiluut kun keikkaroit ja tasapaino petti?" Niinhän siinä kävi, palasin mielessäni ajassa taaksepäin.

Edeltävässä kodissa kevät tohinoissa pistin tikkaat nojaamaan puuta vasten kun kiinnitin linnunpönttöä puuhun. Miten voi unohtaa olevansa puussa ja astuu tikkailta jonkun ylimääräisen askeleen. Sielussa soi hoosianna kun putosin kyljelleni kannon päälle, konttasin metsästä pihalle, paniikki päällä että tässäkö se oli. Liian lyhyt elämä. Lääkäriin tuli lähtö, diagnoosina kylkiluut murtuneet. Että ihminen oli kipeä. Enkä siltikään ottanut opikseni, joka kevät joka vuosi huseeraan jotain. Aurinko ja lämpö jotenkin sokaisee ja alan käydä ylikierroksilla etten ymmärrä varoa. Tänä vuonna ei onneksi ole tullut muutakuin ihottumat. Ensimmäiset lämpimät tuli niin nopeasti etten ehtinyt työhanskoja käteeni laittaa kun oli jo pakko mullassa möyrytä.
Mitä lie myyräihottumaa, oli ja meni onneksi.

Pioni

Muutaman vuoden ehti kituuttaa isoin pionin taimi pohjoisella etupihalla. Mahtavan hiusjuurakon oli kasvattanut mutta kokoa ei sitten yhtään.
Kompostialueen multa alkaa olla vanhimmilta osiltaa jo aivan valmista. Otin riskin ja siirsin pienet ja suuret taimet sinne seipäiden suojaan. Kunhan saan lopunkin alueen käännettyä ja valmiiksi mullaksi niin kehitellen jonkunmoisen tarhan tuonne. Ja kun oikeen nätisti puhun niin saatan saada seivästäjän jatkamaan heinäseiväsaitaa koko matkalle. Seipäitä riittää.

Pionipenkki

Etupihan perennapenkki nuortuu kunhan kasvimaalle kuuluvat taimet saan siirrettyä pois. Eerikin puttiikin markkinoilta ostin muutaman kiinanpionin taimen, entisen kavereiksi. Haaveissa valloittavien pionien kukkameri. Mukana matkassa myös purppurakeijunkukka, syysleimu, punahattu ja rönsytiarella. Maa on vaan aika tiivis, pitänee vähän muokata. Kunhan joutaa. Muutaman viikon päästä alkaa kesäloma sen jälkeen tavoitteena nautiskella hetkestä ja hyvästä seurasta auringonpaisteessa ilman tekemisen pakkoa.

Etupiha kohta kukassaan

Etupihalla alkaa olla viimein valmista. Paitsi onneton nurmikko kuoppasella pohjamaalla, sen aika ehkä syksyllä tai keväällä. Tarvitaan jälleen talkoot, yksin en saa ikinä valmista. On se tuo pahanen pionikin ongelma, mikähän sitä vaivaa kun se ei kasva.