Perhosten kotipiha

Kangasajuruoho on paras mahdollinen perhoskukka, tosin kovasti leviää, mutta toisaalta taas vanhimmat versot kuolee. Ja tekee kotinsa vaikka soralle, leviää sekä juurista että siemenistä. Vaikka punahattuja ei tänä vuonna nousekaan kuin yksi varsi niin ajuruohot pitävät nokkosperhosista huolen. Muita perhosia en tänä kesänä olekaan pihalla nähnyt. Odotin niin ritari - ja apolloperhosia, voisin ehkä enemmän olla kotona niin saattaisin havahtuakin siipien havinaan. Tänä kesänä ennätysvähän touhunnut pihassa, ehkä sekin on ok. Aina ei tarvi. Aina ei jaksa. Joskus on hyvä olla vaan tai napata hetkestä kiinni. Ajella vaikka pitkin Suomea ajan kanssa ja ihastella tätä kaunista maata.

Punahattu

 Punahattua on kahta laatua, muutama kaupan taimista ja jokunen "isoäidin kasvit" punahatun -siemenistä. Tai sitten ne on kaikki kaupasta, kuvittelee muistavansa mitä minnekin istuttaa taimina ja siemeninä, mutta niin se vanhuus vaan tulee kun unohtaa.

 Onkohan tuossa kaksi taimea vieri vieressä, punahattu ja joku toinen. En kyllä ole enää varma onko tuo toinen rikkaruoho vai joku muu... ei ole ennen tullut enkä hoksaa mikä se voisi olla. Puutarhabloggari Marin sivuilla luulin törmänneeni samanlaiseen taimeen punalatvaan, mutta ei se taida ollakaan, röpöläisemmät lehdet ja keltaiset kukat. Varmana rikkaruoho, mutta pakko odottaa että näen kukkivana:)

Kirkas vihreä ja purppura sopii yhteen niin mainiosti. En ikinä väsy katsomaan tuota yhdistelmää.

Punahattu

 On se vaan kaunis tuo tarhapimpinellaruusu Rosa "Dunwich Rose". Kovasti on piikikäs ja matalakin mutta kaunis. Ojanpiennar ei oikein päästä oikeuksiin ruusua kun ympärillä heinää ja kortetta, mutta kehitellään tässä jotain että herkkä ruusunsielu saa arvoisensa ympäristön.

 Istutin viime kesänä idänunikon siemeniä, tilasin netistä pussillisen. Olisinkohan vahingossa napsinut rikkaruohoina taimien alut kun vain yksi siemenistä kasvoi taimeksi asti.

 Nuotiopaikka on ollut tänä kesänä jo usein käytössä, oli se vaan helluraiselta loistoidea aikoinaan. Toisinaan sinne istahdan muuten vaan mietiskelemään, joskus seurana ovat omat ja naapurin lapset. Milloin on ollut makkaranpaistohetki milloin herkuteltu mokkapaloilla ja seurattu kun  naapuripellolla traktorit on työn touhussa. On ne vaan näppäriä maajusseja, kolmen traktorin voimin meni ehkä vartti kun pelto oli pyöröpaalattu ja paalit kuskattu pellon reunaan.

Nuotiopaikan kukat on näköjään vahingossa valittu kaikki heinäkuussa kukkiviksi. Penkereen penkissä korkeampi sininen on siperiankurjenmiekka ja matalampi kaunokurjenmiekka.  Poimulehdet jäivät tulvantuoman mutamullan alle. Pari värisäröä tulee ketoneilikasta ja verihanhikista. Antaisko olla vai vaihtaisko paikkaa.

Etupihan kukkapenkki taas näyttäisi olevan elokuussa väriloistossa ja kovin on matala näin keskikesällä. Kunhan nuo pionit tuosta varttuvat niin niistä saan onneksi vähän korkeuseroa.

Pionipenkki

Etupihan perennapenkki nuortuu kunhan kasvimaalle kuuluvat taimet saan siirrettyä pois. Eerikin puttiikin markkinoilta ostin muutaman kiinanpionin taimen, entisen kavereiksi. Haaveissa valloittavien pionien kukkameri. Mukana matkassa myös purppurakeijunkukka, syysleimu, punahattu ja rönsytiarella. Maa on vaan aika tiivis, pitänee vähän muokata. Kunhan joutaa. Muutaman viikon päästä alkaa kesäloma sen jälkeen tavoitteena nautiskella hetkestä ja hyvästä seurasta auringonpaisteessa ilman tekemisen pakkoa.

Haluaisin perhosia, saan höttiäisiä

Kaunopunahattu

Etupiha kohta kukassaan

Etupihalla alkaa olla viimein valmista. Paitsi onneton nurmikko kuoppasella pohjamaalla, sen aika ehkä syksyllä tai keväällä. Tarvitaan jälleen talkoot, yksin en saa ikinä valmista. On se tuo pahanen pionikin ongelma, mikähän sitä vaivaa kun se ei kasva.