Juhannusaamuna

Viikon sisällä tapahtunut paljon. Pihalle oli reissuni aikana tupsahtanut vaatimattomat 12 lavaa laattoja ja reunakiviä. Reunakiviä olen  kantanut niska vääränä nurmikon rajauskiviksi. Ei kait kunto huono, mutta tovin saa 25 cm korkeaa ja 60 cm pitkää reunakiveä vääntää että sen saa etupihalta takapihalle, ja sen perään toinen ja kolmas ja neljäs... Tällä viikolla on pitänyt unohtaa maalaus, vaikka sekin tärkeää olisi ollut. Reunakivet yritin pääosin asentaa että saan mullalle rajauksen. Pyhä tarkoitus oli että reunakiven päältä voi ruohonleikkurilla ajaa nurmikon. Tuli vaan mutkia...

Täyttömultakasa oli tontilla, mutta kun... siis tästäkin saisi tapani mukaan tarinan. Lyhyesti, yritin toukokuussa yhdessä asiassa säästää, ja päätin että kottikärryissä ja ostin toiseksi halvimmat, siniset. Kun niillä sinisillä viikon kuskasi mursketta ja kiviä niin huonostihan siinä kävi. Keskiviikkona oli rengas tyhjä, venttiilit rikki ja kärry kaput. Siinä se nyt on pari päivää maannut kumollaan pihalla. Ketuttaa. Mursetta piti kuskata lapsityövoimalla ämpäreillä, mullat jäi siirtämättä. Eli nyt niiden reunakivien päältä ei tosiaan voi ajaa muutaman viikon päästä leikkurilla. Multaa tarvittais lisää. Ostan uudet kärryt kunhan selviän multalaskujärkytyksestä.

Olin ennakoinut mielessäni laskua, mutta ennakoinut jotenkin vaan ojanreunuslouhoskivien ja murskeen verran. Ajattelin vissiin että maalla multa ei maksa tai että sitä menee vähän, oikeasti en vaivannut päätäni yhtään mullan kanssa. Ei järki leikannut että sitähän menee ihan pirusti. Tarkalleen 262 kuutiota. Laskekaa siitä minkälainen lasku. Laattalaskukin tuli samalle viikolle. Jotenkin niin elämänmakuinen viikko. Sen verran että sai taas mittasuhteet. Jos ehdin miettiä takaterassin katoksen teettämistä niin sen ainakin voin unohtaa, ja puuvajan, pyöräkatoksen ja roskakatoksenkin, ehkä ruohonleikkurin, kasteluletkujen ja muutaman muunkin.

Kuvat juhannusaamuna klo 7.30. Kyllä tämä tästä, elämänmakuinen elämä jatkuu. Eilinen juhannusaatto tuoreesti mielessä, kyläläisiä ystäviä iltaa viettämässä ja hyviä hetkiä. Niitä on tulossa lisää tälle pihalle.
Kun naiset ovat koolla niin hyviltä ideoilta ei voi välttyä.

Ilo ja onni asuvat meillä 2013. Tästä kuulette vielä lisää.

Elämänmakuista elämää

Kun on ollut reipas niin viikossa on saanut aikaan aika paljon. Tuli kiire nurmikon siementen kanssa kun lupailivat sadepilviä. Vesiletkut on hankkimatta, siementen piti saada taivaalta riittävä kosteus. Toisaalta toivon hidasta itämistäkin, ruohonleikkurikin on hankkimatta.

2. päivä

Niin vaan meni porakivisuunnitelmat uusiksi kun kuuntelin hyviä vinkkejä. Kuvittelin keskiviikkona että kaikki oli jo päässäni lukkoon lyöty. Silti kuuntelin, onneksi kuuntelin, grillauksen lomassa. On ihmisiä jotka vaan osaavat nähdä pidemmälle. Vieläkin fiiliksissä. Vitsit että tulee hyvä, työläs tehdä mutta hyvä. Sitä on kasvanut aatteeseen että vaivaisi muita mahdollisimman vähän, mutta niinhän se on että kultakin työssään vaaditaan ja toivotaan. Sisäänrakennettuna on ajatus että haluaa itse tehdä hyvin ja vielä parempi jos asiakaskin on tyytyväinen. Vaikea ajatella itseään asiakkaana, niin paljon luontevampaa on siirtää itsensä tekijäksi ja auttajaksi. Onneksi on ihmisiä jotka osaavat olla toisinkin päin, eivätkä pidä minään pyytää vähän vaivalloisempiakin hommia tehtäväksi. Niinkuin nyt nuo kivet, minun suunnitelmassa niiden laitto olisi tehty parissa tunnissa, tässä uudessa suunnitelmassa joka on sata kertaa parempi, meni aikaa puolitoista päivää.

Kivet rajaavat laatoitettavan alueen, vielä kun keksisi miten laatoituksen saa järkevään hintaan. Tilasin halvimpia laattoja mitä tehtaan varastoalueelta löysin, ei yhtään vähempää kuin 100 neliötä. Toivottavasti laskin oikein, sen verran hinnakasta touhua. Saan laatat ensi viikolla, miljoona lavaa, eikä hajuakaan miten saan ne oikealle paikalleen. Ajattelin että parempi kumminkin tilata ne samointein, ovatpahan sitten valmiina kun saan inspiraation joku hyttysetön yö harjoitella asennusta.

Uuden suunnitelman myötä hautasin toistaiseksi ajatukset kotakeittiöistä ja saunoista. Grillipaikka takaterassin tulevalla laatta-alueella on mainio, eipähän tarvi miettiä puurakenteita eikä palamisia ja helppo pitää puhtaana.

Kolmas päivä tulossa ensi viikolla ja täytemaan ja ruokamullan levitys. Huomenna kolmen hengen maalaustalkoot, pysy pouta, pysy pouta, pysy pouta. Kiitos.

1. päivä

Vedenvajumus

Kohtalaisen haastavaa hallita elämäänsä tällä hetkellä. Yhtäaikaa pakkaan vanhaa asuntoa ja siivoan sitä, sekä maalaan uuden kodin nurkkalistoja, teen kariketta ja puran niitä pakattuja sekä siivoan taas ja kokoan huonekaluja. Kaikki yhtäaikaa jo muutaman viikon ajan. Onneksi vuorokaudessa on 45 tuntia ja yöt on pitkiä aikoja tehdä vaikka mitä. Muutama viikko menty silmät ristissä ja pari yötä ilman minuutinkaan nukkumista. Taitaa olla vähän ylikerroksia. Hiljentää voi vasta kun pahin härdelli ohi. Onneksi aina aika ajoin saan jonkun kaveriksi, tunniksi tai päiväksi. Välissä pitää ottaa muuta ajateltavaa, niinkuin juuri nyt esimerkiksi. Istun vanhan kodin olohuoneen lattialla, sohva on sänkynä, niinkuin on ollut jo vuoden ja neljä kuukautta,  television jätin varalta, mutta käyttämättömäksi taitaa jäädä. Muut kalusteet on viety, kaapit tyhjennetty, muutamia astioita ja omia vaatteita lukuunottamatta ja puutarhakirjoja. Loppukatselmus on torstaina, siihen asti sinnitellään. Se aika mikä palkkatöiltä jää yli, tehdään töitä uudella pihalla.
Eilen ja tänään sain kaveriksi Kaisan. Aivan mahdottoman mukava touhuta kun on joku kaverina. Välissä oltiin hiljaa ja tehtiin omia juttujamme, välissä taas poristiin. Eväät syötiin välillä ja kahviteltiin auringonpaisteessa.
Siinä touhutessa maltoin katsella ojaan päinkin, siellä oli vajumus, syvä vajumus, vesi laskenut viikossa kymmeniä senttejä. Tommonen pikku virtaava lätäkkö jäljellä, laita siihen sitten juuriestematot ja louhoskivet, eihän ne näytä miltään... Pahus, vesi laski liikaa. Mutta pidän kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta, vajumuksesta huolimatta. Jos joku suurentaa kuvaa niin huomaa että vihreä raita on peltokortetta, olen siitäkin niin onnellinen, pajunjuurakoiden lisäksi. Onneksi molemmat ovat sellaisia etteivät tahdo lisääntyä sitten millään...
Kaivurimies tulee kesäkuun alussa, sille on hommia. Varmistin vielä etukäteen että kuinka paljon häntä tympäsee porakivien siirtely koska voi olla tosi ärsyttävää jollekin. Meinasi että isännät niitä kaivauttaa maasta ja emännät siirrättää uudelle paikalle, olen sitä varten ja mielelläni hoidan urakkasi. Tuli niin hyvä mieli, yksi stressi vähemmän. Kolmessa päivässä on laskettu että kaivuria vaativat hommat on tehty. Sitten näyttää jo ihan eriltä. Aikaa vielä viikko säätää suunnitelmia ;)

Kerran äitienpäivänä

Eikö se niin mene että äitienpäivänä mennään äitien pillin mukaan :) Ainakin yritin opettaa niin, luvassa oli työleiri kermakuorrutteisella kakulla. Sentään hoksasin sen ottaa mukaan että jotain positiivistakin lapsille olisi. Muutoinhan se meni niin että minä touhusin, pidin lapsia silmällä ja hoin että keksikää tekemistä. Ei ne tahtoneet keksiä. Ojassakin oli vettä vielä niin mahdottomasti että kaukana saivat pysyä. Selvittiin me siitäkin päivästä.
Tähänkin saakka on ollut harmaita hiuksia mutta lisää tulee, on vaan niin mahdottoman vaikeaa ihan varmasti päättää miten hoidan ojanvarren maisemoinnin. Kuvittelen aina että näin sen varmasti teen, niin enköhän seuraavana päivänä muuta mieltä. Joku sanoisi että tuuliviiri. Ylimmässä kuvassa on tontin vasemman puoleinen nurkka, oja tekee kohdalla pyörteen ja syövyttää maan vesirajasta, yläpuolelle tulee kieleke joka humpsahtaa veteen. Olen menettänyt jo ainakin kaksi neliötä pinta-alasta.
Pyörteen kohdasta tehdään kaivurilla ensin viistoleikkaus ettei olisi niin jyrkkä ja sitten "tulva-auma", aika hienon kuuloinen sana. Guuglasin ja vahingossa löysin ympäristö.fi sivuille, siellä oli kerrottu miten suositellaan tehtäväksi kun halutaan estää eroosiota. Tuohon tulva-aumaan laitan juuriestematon ja päälle jotain louhoskiven tapaista 0-300mm.
Oja jatkuu mutkaan jossa ojanreunus on luontaisesti hiekan ja mulla sekoitusta muutaman metrin matkalla, sen jätän silleen tai lisään hiekkaa. Olisihan mahtava jos olisi oma hiekkaranta, ainut vaan että vedestä ei ole mitään taikaa, on niin kakkaista että. Psykologinen hiekkaranta.
Hiekkarannan jälkeen alkaa pajukkojuurakko, elämälle siitä kiitos.
Se se onkin haastavaa. Äitienpäivänä ajattelin että mahtava, laitan samanlaisen tulva-auman kun tontin eka rajallekin. Ostaa paukautin silmät kyynelissä juuriestemattoa reippaat kolmekymmentä metriä. Voiko kolehtia kerätä jälkikäteen hyvään tarkoitukseen. Niitä kuuden neliön palasia. Vararikko. Tarhatuotteella olisi ollut viherakentajille suunnattua tosi tosi isoa mattoa, mutta sitä olisi ollut niin paljon että puolet liikaa. Soitin toimittajallekin ja kerroin pajunjuurakko-ongelman, luotti tuotteeseensa, tosin epäili saanko tuon kiven pysymään maton päällä viistetyssä maassa, kun matto on niin jäykkää. Luotin intuitioon. Ja tulva-aumaan.

Extremeurheilua

Tekemisen meininkiä oli tänään, oikein virtapiikki. Laitoin fb:n kautta kavereille viestin viikolla että tontilla tarjolla sima ja pullatarjoilu tänään klo 11, ideoinnin merkeissä. Yksi ihana ihminen uskalsi tulla ideoimaan, on huippua kun voi vaihtoehtoja kavereiden kesken heitellä, jostain ideasta nappaa kopin ja lähtee enemmältikin miettimään. Aamupäivän simahetken antina löytyi paikat porakiville ja suuntaa miltä voisi istutusalueet näyttää. Pitää käydä vielä mittoilemassa montako metriä niitä oikeasti on, mutta kolmeen paikkaan niitä pitäisi riittää.

Testimaalauksiakin ehdin tekemään, kyllä se tuo oikean puolimmainen harmaa väri on, vasemmanpuoleinen olikin yllättävän sininen. Taidan olla sellainen oman tieni kulkija, tiedän kyllä miten pitäisi asiat oikeasti tehdä  mutta kun sitä haluaisi tehdä asiat joskus helpomman kautta ja nopeammin. Niinkuin tuo maalaus, mulle kyllä rautalangasta tänään väännettiin että ensin pitää maalata räystäslaudat ja sen jälkeen lähteä maalaamaan seiniä ylhäältä alas. Kyllä mää pointin ymmärrän että miksi, onhan siinä järkeä. Mutta kun pääsisi nopeammin vauhtiin kun aloittaisi alhaalta, saisi maalattua ilman ongelmia seinät yli puolen välin, miettis sitten miten loput. Tällasen äiti-ihmisen ei ole niin vaivatonta lähteä kasaamaan mitään tellinkejä, ei virtaa riitä niin paljoa. Kun aloitan alhaalta se näyttää vappu-päivän iltapäivällä siltä että olen edistynyt ja ja saan lisäaikaa miettiä miten hiiessä hoidan loput maalaukset. Jos teen ohjeen mukaan niin mun ongelmat alkaa heti vappuaamuna ja nikkaroin niitä tellinkejä vielä iltakymmeneltä. Päivän päätteeksi kasassa vaan järjetön stressi ja pinna tiukalla. No kumpi on parempi. Hyvä mieli vai stressi. Kyllä mää kallistuisin sen hyvän mielen puolelle. Tai jos mun omaa tuntoa alkaa soimaamaan niin teen oppikirjan mukaan ja yritän välttyä vaipumasta epätoivoon, nauloja naputellessa, tanssimusiikin tahdissa, semmosen jalan päälle ottavan.

Maalinvalinnasta selvittyä, hain  pokasahan ja lompsin ojan varteen siihen nurkkaan mihin olin pyytänyt puut jättämään  kaatamatta. Aivan järjetön oli se ajatus että ne voisi jättää, lahoja kaikki, ipanat kun pääsevät niiden kimppuun niin vuorotellen molskahtelevat ojaan puun pettäessä. Oli muuten hyvä että pyysin apuja pokasahan hankinnassa, olin menossa kassalle ensin lihasahan kanssa, oppia ikä kaikki. Pokasaha on oranssi, siitä sen erottaa. Voi niitä muitakin eroja olla mutta päälimmäisenä väri. Ojan virtaus on syönyt maata heti vesirajan yläpuolelta ja jos ei ole tarkkana huomaa seisovansa kielekkeen päällä. Kun kaivuri tulee tontille pitää pyytää sitä viistoamaan ojanvarsi vielä tuosta puiden kohdalta että saan siitä turvallisen. Sahalla en uskaltanut isompia puita kaataa, niin jyrkkä pudotus veteen ettei mitään jakoa. Ajattelin soittaa jollekin metsämiehelle kai ne keinot keksii miten puut kaadetaan semmoisesta paikasta.

Illan viimeisenä oli ojanvarsi ongelma. Syksyllä pajukot raivattiin, mutta aivan saletisti lähtevät pukkaamaan uutta alkua nyt keväällä. Kun en keksinyt enää muuta soitin iltasella paikalliselle sorafirmalle, pikkupitäjässä palvelualttius on tasoa 15, asteikolla 4-10. Puhelinsoitosta meni kymmenen minuuttia kun auto kaarsi pihalle, isäntä tuli ja kuunteli, mietti ja antoi ehdotuksen. Ja se oli siinä. Vahvaa suodatinkangasta 1-2 kerrosta ja päälle louhoskiveä kooltaan 0-100mm, saattaisi riittää yksi kuorma maksimissaan kaksi. Vaarana on että kevättulvat vievät mennessään sen 0, mutta pitäisi siihen silti jäädä vielä ainesta. Monta ongelmaa ratkesi yhden illan aikana, kun vaan alakaa hoiteleen niitä, yksi kerrallaan, puhelin kouraan ja neuvoja kysymään. Niin ne ratkeaa, isot ja pienet, avuilla ja neuvoilla. Kunhan on valmis kuuntelemaan.