Elpyminen

Talven jäljiltä elpyminen alkanut. Nälkäisimmät ruokailleet tiluksilla. Omenapuiden runkoa jyrsitty, oksia katkottu, samoin vadelmapensaiden, norjanangervon, herukoiden latvukset syöty. Toivottavasti on pupusen maha nyt täynnä että riittäisi tuleville vuosille. Iso urakka kiertää jänisverkoilla kaikki pensaat ja puut tulevaksi talveksi. Ei innostaisi.

Myyrähiiritaimikäsenytonkaan on tehnyt myyräntyötä lumen alla. Semmonen labyrintti jäljellä että osasikohan tuo kotiinkaan. Koko piha sokkeloita täynnä, pohjoisesta etelään ja idästä länteen.
Maa on niin kostea vielä että hätäisenä jo harmittelen onko ruusuilla kotia vai homehtuukohan juurakot. Pionimaa jota suunnittelin seiväsaidan viereen samoin, huhheijakkaa kostea maa.

Mutta jotta iloakin, silmut turvonneet lamoherukassa, timanttituijat tuuheina, joessa vesi virtaa, nuotiopaikka jaksaa ilahduttaa, seiväsrivistö tallella, samoin polttopuut, aurinko paistaa, ilma on lämmin, perennat vihertää, kivituhkakasaa, multaa ja kiviä jäljellä käytettäväksi tällekin kesää. Suunnitelmaa pihavajasta pyöritelty mielessä, pihakalusteet odottelevat nostoapua puuvajasta ja kesän tai siis kevään eka grillaus odottaa vielä.

Aurinko, lämpö, kumpparit, kottikärryt ja lapio. Niistä on hyvä kevät tehty. Unohtamatta  ensimmäisiä aamiaisia etuterassin auringossa, hetkiä auringon laskiessa takapihalla ja unelmia.