Tienpäällä

Olen tehnyt koteja seitsemään kaupunkiin Kemistä Tallinnaan. Koti on tehty sinne missä on ollut opiskelu- tai työpaikka, yleensä lähelle merta ja aina tasaiselle alueelle. Pitkään olen ajatellut että täällä perämeren rannikolla asun ja pysyn. On tilaa hengittää ja antaa ajatuksille mahdollisuus leijua ja nähdä kun aurinko laskee alas taivaanrantaan. On pitänyt saada tilaa puuhastellakin.

Jokainen tekee kotivalinnat, kuka työn, opiskelun tai ihmisten takia. Viime vuosina on joutunut miettimään omia valintojaan. On ollut rikkaus asua eri seuduilla. On ollut rohkeutta muuttaa ja vaihtaa maisemaa. Toivon että uskallan tehdä jatkossakin valintoja, rohkeitakin, niinkuin tähänkin asti. Jos joskus vielä muutan niin rannikon sijasta voisin valita kumpuilevat maastot. Vietin viikonloppua osin Pirkanmaalla, oli mahdottoman kaunista.

En päässyt ratin taakse, kyydissä istuessa oli aikaa ihailla maisemia. Vaikea on sanoiksi pukea. Mäen nyppylöiltä aukesi uskomattoman kauniit näkymät, järvet kimmelsivät, luonto oli niin monessa tasossa että tasaisen maan kasvatilla meni huokaillessa. Kuskin kanssa käytiin vuoropuhelua maisemista. Mikä kumpaakin puhutteli.

Kuskille oli tutut maisemat, osasi varoittaa ennalta minkä mäen päällä pitää olla skarppina ja katsoa takavasempaan. Järviä, metsiä ja kumpuilevia peltoja.

Kotona on tasaisempaa.