Kahden ällän päivä

 Lapio ja lihas näin aluksi. Pihahortoilijan suunnitelmat on tehty muutettaviksi. Sitten kumminkin suorareunainen penkki. Piti testata kumpi tapa on parempi, maankääntäminen lapiolla vai nurmikon kuoriminen ensin alta viiden sentin paksuudelta ja lopun kääntäminen. Jälkimmäinen oli sata kertaa nopeampi, miten sitä vasta tässä kohtaa tajuaa tuonkin. Olisin säästänyt kuukausia jos olisin vanhalla pihalla jo ymmärtänyt.

Työmaalla oli pihasuunnittelija Susanna viikonlopun suunnittelemassa asiakkaiden perennapenkkejä. Tuosta penkistä piti saada tuulta hiukan pysäyttävä. Havupenkkisuunnitelma oli loistava, arvioin tosin vähän liian pieneksi tuon kulmauksen joka pienentää alaa, ei taida sittenkään mahtua niin montaa kiinankatajaa ja kartiotuijaa kun suunniteltiin. Toisekseen tuossa terassilla istuessa jäin pähkäilemään että kumpi on sittenkin tärkeämpi maisema vai tuulenpysäyttäjä. Haluan tuohon havuja mutta kun nehän lopulta peittää tuota näkymää. Apua. Mitähän lopulta haluan. Onko mun pakko nähdä joka puolelle hehtaaripeltoja, riittäisikö jos näkisin ympäröiville pelloille terassin reunoilta. Halusin tämän tontin että saan oman suojaisan rauhan ja esteettömät näkymät, nyt haluan peittää tuon näkymän ja tuulelta suojan. Entä jos mieli muuttuukin taas ensi viikolla.

Jos aloittaisin kolmella kiinankatajalla ja lamoherukoilla. Miettisin sen jälkeen olenko kypsä lisäämään tuijiakin.

Neljä ällää päivän päätteeksi. Lapsen löytämä liitu ja yllätys äidille joka tulee töistä. Ja linnut jotka yllättivät pääsiäisen pyhinä vastarannalla.