Tekniikan tarvis

 Samperi soikoon. Olin satavarma että viisi metriä riittää, mutta mulla on varaa antaa periksi;) Uusi reissu.

 Komposti keräsi talvella myyriätaisamantapaisia, oli pikkusen käytäviä talven  jäljiltä. Siitäkin huolimatta ettei sinne laiteta ruokakompostia. Jätän keskiosan kompostikäyttöön, seiväsreuna pionipenkille ja turveharkoilla rajattu vadelmalle, aronialle ja mustikalle. Käänsin maan ja mukavasti löytyi jo kastematoja. Pitäisi vaan jatkaa seiväsaitaa ojan puolellekin hyötypensaisiin asti. Mutta siihen kankihommaan ei minun voimat riitä, vaikka tahtoa löytyisikin.

Tyttärelle ostin muoviset voimistelurenkaat Aconilta. Kiinnitys vähän tuo lisähaastetta, autokatoksen katto on niin korkealla, mun tikkaat riitti siihen että porasin apureiät mutta saparokoukkujen kiinnitys oli jo sen verran haastavan tuntuista ja kaikesta päätelleen myös näköistä. Tekniikka hukassa, tarvitaan käymään. Esikoinen seurasi touhua vierestä ja sanoi että "pitäisiköhän tulla kuule alas, eikö kerran murtunu kylkiluut kun keikkaroit ja tasapaino petti?" Niinhän siinä kävi, palasin mielessäni ajassa taaksepäin.

Edeltävässä kodissa kevät tohinoissa pistin tikkaat nojaamaan puuta vasten kun kiinnitin linnunpönttöä puuhun. Miten voi unohtaa olevansa puussa ja astuu tikkailta jonkun ylimääräisen askeleen. Sielussa soi hoosianna kun putosin kyljelleni kannon päälle, konttasin metsästä pihalle, paniikki päällä että tässäkö se oli. Liian lyhyt elämä. Lääkäriin tuli lähtö, diagnoosina kylkiluut murtuneet. Että ihminen oli kipeä. Enkä siltikään ottanut opikseni, joka kevät joka vuosi huseeraan jotain. Aurinko ja lämpö jotenkin sokaisee ja alan käydä ylikierroksilla etten ymmärrä varoa. Tänä vuonna ei onneksi ole tullut muutakuin ihottumat. Ensimmäiset lämpimät tuli niin nopeasti etten ehtinyt työhanskoja käteeni laittaa kun oli jo pakko mullassa möyrytä.
Mitä lie myyräihottumaa, oli ja meni onneksi.