torstai 23. helmikuuta 2017

Talvinen alakulo

Ihmisen mieli on niin mielenkiintoinen. Kesälapsena talvet ovat aina saaneet aikaan pienen alakulon. Taivaalla ei paista aurinko joka siristyttäisi silmiä ja näyttäisi valon. Yleensä vuodenvaihteessa olen kaivanut puutarhakirjat hyllyltä ja aloittanut kesänodotuksen fiilistelyn.
Tänä vuonna katkaisen harmauden hetken opintovapaalla. Vaikka opintojen aihe ei puutarhaan liitykään on katkos antanut mahdollisuuden erilaiseen arkeen. Ja talvi alkaa mielessä taittua kevääksi, vaikka taivaan peittääkin tiheä lumisade parhaillaan ja tuuli humisee katolla.
Mutta ehdin nähdä ennen eilisiltana alkanutta sadetta, kuinka aurinko paistoi ja sai luonnon näyttämään niin keväältä. Koivunrunkoja auringonpaisteessa yritin kuvata mutta ei sitä tunnelmaa saanut vangittua. Vahvat juuret syvällä maassa, tuulessakaan eivät katkea, taipuvat vain. On luonto vain voimaannuttava.
Odotellessa kevättä ja että pääsen upottamaan käteni taas pihamultaan, ostin muutamat yrttien siemenet ja istutusruukut.
Altakasteluruukut oli tarkoitettu kyllä valmille taimille. Istutin siemenet taimimultaan ja kastelin päältä. Haasteena on tuo kastelu, kun torppa tyhjillään välistä, mutta toivotaan että yritys palkittaisiin ja onnistuttaisiin. Kun kokemusta ei oikein tuosta esikasvatuksesta ole, mietin pärjäisköhän ne viileässä eteisessä, jossa valoa riittäisi koko päivälle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti