sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Vedenvajumus




Kohtalaisen haastavaa hallita elämäänsä tällä hetkellä. Yhtäaikaa pakkaan vanhaa asuntoa ja siivoan sitä, sekä maalaan uuden kodin nurkkalistoja, teen kariketta ja puran niitä pakattuja sekä siivoan taas ja kokoan huonekaluja. Kaikki yhtäaikaa jo muutaman viikon ajan. Onneksi vuorokaudessa on 45 tuntia ja yöt on pitkiä aikoja tehdä vaikka mitä. Muutama viikko menty silmät ristissä ja pari yötä ilman minuutinkaan nukkumista. Taitaa olla vähän ylikerroksia. Hiljentää voi vasta kun pahin härdelli ohi. Onneksi aina aika ajoin saan jonkun kaveriksi, tunniksi tai päiväksi. Välissä pitää ottaa muuta ajateltavaa, niinkuin juuri nyt esimerkiksi. Istun vanhan kodin olohuoneen lattialla, sohva on sänkynä, niinkuin on ollut jo vuoden ja neljä kuukautta,  television jätin varalta, mutta käyttämättömäksi taitaa jäädä. Muut kalusteet on viety, kaapit tyhjennetty, muutamia astioita ja omia vaatteita lukuunottamatta ja puutarhakirjoja. Loppukatselmus on torstaina, siihen asti sinnitellään. Se aika mikä palkkatöiltä jää yli, tehdään töitä uudella pihalla.
Eilen ja tänään sain kaveriksi Kaisan. Aivan mahdottoman mukava touhuta kun on joku kaverina. Välissä oltiin hiljaa ja tehtiin omia juttujamme, välissä taas poristiin. Eväät syötiin välillä ja kahviteltiin auringonpaisteessa.
Siinä touhutessa maltoin katsella ojaan päinkin, siellä oli vajumus, syvä vajumus, vesi laskenut viikossa kymmeniä senttejä. Tommonen pikku virtaava lätäkkö jäljellä, laita siihen sitten juuriestematot ja louhoskivet, eihän ne näytä miltään... Pahus, vesi laski liikaa. Mutta pidän kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta, vajumuksesta huolimatta. Jos joku suurentaa kuvaa niin huomaa että vihreä raita on peltokortetta, olen siitäkin niin onnellinen, pajunjuurakoiden lisäksi. Onneksi molemmat ovat sellaisia etteivät tahdo lisääntyä sitten millään...
Kaivurimies tulee kesäkuun alussa, sille on hommia. Varmistin vielä etukäteen että kuinka paljon häntä tympäsee porakivien siirtely koska voi olla tosi ärsyttävää jollekin. Meinasi että isännät niitä kaivauttaa maasta ja emännät siirrättää uudelle paikalle, olen sitä varten ja mielelläni hoidan urakkasi. Tuli niin hyvä mieli, yksi stressi vähemmän. Kolmessa päivässä on laskettu että kaivuria vaativat hommat on tehty. Sitten näyttää jo ihan eriltä. Aikaa vielä viikko säätää suunnitelmia ;)

2 kommenttia:

  1. Tuosta veden vajumuksesta tuli mieleen,että eipä se nuin matalaksi taida jäädä. Ollu niin kuivaa nyt pitemmän aikaa.. Luulis vedenpinnan taas nousevan kunnolla kun sateita saadaan :). Että ilimanmuuta louhoskiviä kehiin vain ;)
    T. Naapuri

    VastaaPoista
  2. Luotetaan positiivisuuden voimaan, ei liikaa mutta sopivasti vettä:)

    VastaaPoista