Tunnehankinta

Nuotiopaikan kuvat on tältä kesältä boikotissa, pikkusen reunasta voi raottaa, jäätävät ovat peltokortteet. Kertaalleen lapionsyvyydeltä poistanut kivireunan kukkapenkistä kortteet, eikö hiiessä ovat jo kasvaneet pitkiksi niin kukkapenkissä kuin nuotipaikan sorapatjan päältä minne laitoin suodatinkankaat ja kaikki. Eikö niistä pääse millään eroon. Mun visuaalinen silmä menee ylikierroksille nuotiopaikalle mentäessä.

Ja on tuo tunnehankinta Jonsered verraton vehje, nurtsi on leikattu vajaassa tunnissa jos ei laske mukaan pikkuleikkurilla ajettavia hankalia paikkoja. Ainut huono puoli kun ei ole kerääjää, jää mukavat ruohomättäät pitkin pihaa joita harvoiskenneellaan. Ei haittais vaikka lentäisivät tasaisesti pitkin tannerta, kuulemma mahollista ja siltä se miehen ajon jälkeen näyttikin, ei kasan kasaa missään. Kädestä pitäen käytiin läpi miten ajetaan että ei tule mättäitä, kuulemma ulospäin ja päältä ja jotain, hirveen hyvin kuuntelin neuvoja kun niin mää leikkasin, mutta tässä sitä ollaan. Ulkokehältä kohti sisäkehää ja siksakkia kasojen päältä ja toisinpäin, kumpikaan ei toiminu. Naapurit tais kohotella kulmiaan kun köröttelin ja fiilistelin. Kottikärrytolkulla kuskaillaan ja taas pitäis löytää kompostille paikkaa ja kun vanha alkaa olla valmis. Tykkääköhän ruusut leikkuujätteestä vai tukehtuuko ne. Mihin ne muut ihmiset laittaa ne, miks muitten pihoilla ei oo kasoja ja miten se nyt näin, yksinkertanen juttu pitäis olla.