Tallinnan joulutori

Tallinnan joulutori oli kaunis, jälleen kerran. Auki 6.1. Saakka opasteiden mukaan, joten vielä hyvin ehtii tutustumaan, pikaisesti jopa 22h risteilyllä kun laivan aamupalalta lähtee rivakasti kävelemään kohti Raatihuoneen toria.
Katariina Käik erkanee Vene-kadulta ja tuon kujan varrella on käsityöläisten työhuoneita ja ravintoloita. Ehdoton suosikki vuodesta toiseen on lasinpuhaltamo. 20 vuotta sitten ostettuihin snapsilaseihin sain vielä täydennystä kun muutama matkan varrella on rikkoontunut.

Odotus

Kynttilöitä, lyhtyjä, rakkaudella laitettua ruokaa ja katettu pöytä. Tunnelmaa ja leppoisia hetkiä, hyvää mieltä. Taustalla soi musiikki. Parasta joulun odotuksessa.

Muuttomatkalla

Puutarhablogin lukijoiden syksyyn positiivisuutta, rohkeutta, väriä, iloa, intohimoa ja uusia ihania suunnittelmia. Tulee uusi kevät ja kesä kottikärryineen ja lapioneen.

Periksikö ei anneta

08/2016

08/2016

06/2015

05/2015

 

07/2014

05/2014

Suuret oli suunnitelmat kaksi vuotta sitten. Toinen vuosi yllätti tulvan tuomalla mutalällyllä, mutta silti sinnittelin. Ihan näyttäisi siltä että tänä vuonna annoin periksi. Ensi vuonna saatan yllättää ja putsaan penkin.

Mutalällyn kestäviksi todetut, siperiankurjenmiekka, kaunokurjenmiekka, kullerot, verihanhikki. Poimulehti tukehtui. turveharkoista tulevat peltokortteet läpi, siihen ei taida tepsiä oikein mikään. vaikea poistaakaan harkoista, juuret katkeavat ja kasvavat uudelleen.

Arki

 Saapui arki ja viilenevät päivät. Kerta vielä putsaan penkit ja saavat sitten jäädä penkit odottelemaan lunta. Sain vapautuksen ruoholeikkuusta viime leikkuulla, tuli taas niin siistiä, eikä leikkuukasoja missään. Mysteerihomma.

 Miten olenkin onnistunut suunnittelemaan kukat pihalle niin että heinäkuussa ei juuri mikään kuki. Nyt odotellaan punahatun ja syysleimun loistetta.

 Edelleen minulle mysteeri punahattujen rinnalla kasvava kukka. Vieläkään en ole varma onko rikkaruoho. Ei osu silmään puutarhakirjoista samanlaisia lehtiä.

Niiden muutamien aurinkoisten hetkien iloksi.

Punahattu

 Punahattua on kahta laatua, muutama kaupan taimista ja jokunen "isoäidin kasvit" punahatun -siemenistä. Tai sitten ne on kaikki kaupasta, kuvittelee muistavansa mitä minnekin istuttaa taimina ja siemeninä, mutta niin se vanhuus vaan tulee kun unohtaa.

 Onkohan tuossa kaksi taimea vieri vieressä, punahattu ja joku toinen. En kyllä ole enää varma onko tuo toinen rikkaruoho vai joku muu... ei ole ennen tullut enkä hoksaa mikä se voisi olla. Puutarhabloggari Marin sivuilla luulin törmänneeni samanlaiseen taimeen punalatvaan, mutta ei se taida ollakaan, röpöläisemmät lehdet ja keltaiset kukat. Varmana rikkaruoho, mutta pakko odottaa että näen kukkivana:)

Kirkas vihreä ja purppura sopii yhteen niin mainiosti. En ikinä väsy katsomaan tuota yhdistelmää.

Neilikkaruusun uusi tuleminen

Neilikkaruusu "pink grootendorst" aloitti uuden kukkimisen kun vanhat terälehdet olivat jo melkein maassa kaikki. Ja monta nuppua. Herkkää.

Tuholaiset

 Etupihan perennapenkin joukossa kasvaa vielä mansikoita, kaikille taimille en saanut tehtyä uutta kotia vuosi sitten niin siihen jäivät. Varikset tykkää marjoista, sen mallinen penkki että ollut vaikea suojata mitenkään, aamuisin käyn nakkelemassa ojaan puoliksi syötyjä marjoja. Mutta joku muukin hässäkkä taimiin on tullut, lehdet vaihtavat väriä.  Marjat on ok, muutama marja homehtunut penkkiin, liittyisiköhän nuo samoihin asioihin.

Pionit tykkäsivät siirrosta uuteen penkkiin, pikkuisia taimia vasta ovat, ehkä kukkivat parin vuoden päästä. Mutta tulikohan liian kostea pionipenkistä kun näyttää ruskistuvan yhdestä taimesta lehdet:( voihan mörökölli, onhan tämä semmoinen taiteilulaji, puutarhanhoito. Töissä välillä pääsee oikeen jutteluihin pihaanhurahtaneiden kesken, usein puutarhan haasteista. Tänään tapasin kuitenkin ihmisiä jotka olivat onnistuneet kasvattamaan likusterinsyreenipensaan ja kehuivat maasta taivaaseen, ja muutama vinkkikin jaettiin puolin ja toisin muista piha-aiheista.  Ei ole syreenit tuttuja oikein minulle, mutta tuohonhan pitää perehtyä.

Tunnehankinta

Nuotiopaikan kuvat on tältä kesältä boikotissa, pikkusen reunasta voi raottaa, jäätävät ovat peltokortteet. Kertaalleen lapionsyvyydeltä poistanut kivireunan kukkapenkistä kortteet, eikö hiiessä ovat jo kasvaneet pitkiksi niin kukkapenkissä kuin nuotipaikan sorapatjan päältä minne laitoin suodatinkankaat ja kaikki. Eikö niistä pääse millään eroon. Mun visuaalinen silmä menee ylikierroksille nuotiopaikalle mentäessä.

Ja on tuo tunnehankinta Jonsered verraton vehje, nurtsi on leikattu vajaassa tunnissa jos ei laske mukaan pikkuleikkurilla ajettavia hankalia paikkoja. Ainut huono puoli kun ei ole kerääjää, jää mukavat ruohomättäät pitkin pihaa joita harvoiskenneellaan. Ei haittais vaikka lentäisivät tasaisesti pitkin tannerta, kuulemma mahollista ja siltä se miehen ajon jälkeen näyttikin, ei kasan kasaa missään. Kädestä pitäen käytiin läpi miten ajetaan että ei tule mättäitä, kuulemma ulospäin ja päältä ja jotain, hirveen hyvin kuuntelin neuvoja kun niin mää leikkasin, mutta tässä sitä ollaan. Ulkokehältä kohti sisäkehää ja siksakkia kasojen päältä ja toisinpäin, kumpikaan ei toiminu. Naapurit tais kohotella kulmiaan kun köröttelin ja fiilistelin. Kottikärrytolkulla kuskaillaan ja taas pitäis löytää kompostille paikkaa ja kun vanha alkaa olla valmis. Tykkääköhän ruusut leikkuujätteestä vai tukehtuuko ne. Mihin ne muut ihmiset laittaa ne, miks muitten pihoilla ei oo kasoja ja miten se nyt näin, yksinkertanen juttu pitäis olla.

Neilikkaruusu

 Tuleva ruusumaa, rajaojaan viettävällä maalla. Samalla alueella neilikkaruusu,  juhannusruusu, teresanruusu, tarhapimpinellaruusu Dunwitch rose ja muutama muu jonka nimi matkalla unohtunut, jossain varastossa pitäisi kumminkin olla tallessa nimilaput. Ensi kesänä pitää etsiä nimilapuille parit, kun toivottavasti jo kaikki jo kukkivat niin helpompaa.

Istutin kaksi neilikkaruusua ja kukinta taivaallisen ihana, ruusuhommeleista en ole perillä niin yllätti kun oli erisävyisiä kukintoja. Onnistunkohan talvettamaan nuo, pitäisi siitäkin ottaa selvää, että mitä sitä tehdä.